2008 Marcel Deiss Engelgarten

 

Kuukausi tai pari takaperin sattui tämä viini eteeni Internetin ihmeellisessä maailmassa. Itselleni uusi alsacelainen tuottaja kiinnosti ja nyt oli tarjolla tarhaviiniä kiinnostavassa hintaluokassa. Jostain syystä missään yhteydessä ei kuitenkaan puhuttu viinin rypälelajikkeesta. Alsacehan on uniikki ranskalainen AOC siinä mielessä, että alueen viineihin nimenomaan printataan isolla lajikkeen nimi. Ehdin jo pelihousuni repiä, kunnes homman nimi aukesi minulle.

Marcel Deiss kuuluu kaiketi asioista minua huomattavasti enemmän tietävien mukaan Alsacen arvostetuimpiin tuottajiin yhdessä Zind-Humbrechtin kanssa. Lafkoja yhdistää korkeiden laatustandardien ja hintojen lisäksi biodynaaminen tapa valmistaa viinejä. Deiss on kuitenkin selkeästi oman tiensä kulkija. Parhaassa ”Rypäleistä viis!”-hengessä kaikki tilan tarhaviinit myydään ainoastaan tarhan nimellä. Mikään yksittäinen rypälelajike ei kuulemma kykene kylliksi ilmentämään heidän palstojensa terroiria, ja toisaalta näiltä palstoilta tuotetut lajikeviinit eivät olisi tarpeeksi tyypillisiä lajikkeensa suhteen. Alueen Grand Cru-luokitusta on jopa jouduttu muuttamaan varta vasten Deissiä varten, jotta käytäntö olisi mahdollinen näiden huippuviinien kohdalla.

Tämän viinin takaetiketissä todetaan Engelgarten-palstalla viljeltävän Riesling-, Muscat-, Pinot Blanc-, Pinot Gris- ja Pinot Noir-rypäleitä, mutta kyseisen viinin koostumuksesta ei mainita sanallakaan. Mikä ihana epätietoisuus! Eräällä saitilla puhuttiin Rieslingin suuresta osuudesta, mutta tyhjentävää faktaa ei ollut löydettävissä.

 

Viini oli korkkaamisen jäljiltä tiukka, sulkeutunut ja hajanainen. Päätin vetää ässän hihasta ja dekantoida mokoman. Kuten kuvasta saattaa olla tulkittavissa, Engelgartenilla on melkoisen epänormaali väri, hyvin tumma ja syvä, jopa aavistuksen rusehtava. Viinin konsentroitunut ja epätavallinen luonne ei istunut hyvin ruuan seuraan, joten kaadettuani sen takaisin pulloon iskin pullon jääkaappiin pariksi tunniksi.

Pari tuntia hengittelyä teki hyvää, sillä viini oli tässä ajassa avautunut melkoisesti. Tuoksu oli nyt voimakas, syvä ja kompleksinen; erittäin omalaatuinen, jopa jälkkäriviinimäinen olematta kuitenkaan makea. Tuoksusta on mahdollista löytää hyvin paljon eri asioita, lukuunottamatta sellaista ilmiselvää freesiä hedelmää (sitrus, omena), mitä alueen viineistä usein löytää. Aprikoosin, rusinoiden, mehiläisvahan ja hunajan sävytteistä kuivatumpaa hedelmää löytyy rutkasti, minkä lisäksi tarjolla on myös eksoottista valkeaa hedelmää ja kukkaisuutta. Jossain määrin mieleen tulee Gewürztraminer, eli lajike jota viinistä ei pitäisi löytyä. Kokonaisuus ei kuitenkaan muistuta selkeästi mitään yhtä lajiketta. Yksi oudommista mielleyhtymistä on valkoinen Hermitage juurikin intensiivisen kuivatun, muttei makean, hedelmäisyyden takia. Tiivistääkseni kappaleen, Engelgartenin tuoksu on todella herkullinen ja ajatuksia herättävä.

Suussa viini maistuu samanaikaisesti konsentroituneelta, kuivalta ja kevyeltä. Viinillä on hyvän alsacelaisen Pinot Gris’n hapokkuus, eli se ei ole missään nimessä suuta puhdistavalla tavalla selkeän voimakas, mutta silti sen olemassa olosta ei ole epäilystäkään, koska viini ei ole millään tapaa raskas. Maussa on runsaasti mehevää, puhdasta hedelmää. Makuja on epätavallisen vaikea eritellä, mutta mieleen tulee litsin kaltainen eksoottinen valkoinen hedelmä vaalean kukkaisuuden ja vahamaisuuden ohella. Lisäksi maussa on jotain kivimäistä, jota en kuitenkaan suoranaisesti nimittäisi mineraalisuudeksi. Jälkimaku on aavistuksen kirpeä, jopa suuta kuivattava.

Engelgartenilla on upean tasapainoinen ja pitkä maku. Vaikka suutuntuma on öljyinen ja konsentroitunut, on viini silti raikas ja helposti nautittava. Kyseessä on moniulotteinen ja haastava viini, jolla on uskoakseni pitkä elämä edessä. Välitöntä hedonistista nautintoa se ei ehkä ihan jokaiselle tarjoa, mutta palkitsee kärsivällisen ja kokeilunhaluisen juojan. Koen tämän kaltaisen viinin yhdistäminen ruokaan haasteelliseksi, mutta toisaalta ruoka saattaisi vain viedä viiniltä sen ansaitsemaan huomiota. Tämä tuottaja on syytä pistää muistiin.

7 thoughts on “2008 Marcel Deiss Engelgarten

  1. Markku on ehdottomasti yksi Alsacen parhaista tuottajista Simpan ohella. Tuosta rypälesekoilusta mekin kyseltiin, ku käytiin maistelemassa tilalla heidän vinkkuja niin he sanoivat, että eivät nyt itsekään iha suoranaisesti osaa sanoa tarkasti paljon siellä on mitäkin lajiketta.

    • Niin ja vielä sen verran, että kuulema ei noita kannata korkata alle 10 vuotiaina. Yritä tässä sitten odotella vielä viisi vuotta, kun on jo vesi kielellä..

      • Mahtava meininki! Ei ainakaan jää terroir-jutut pelkästään puheen tasolle. Harvoin tosiaan tulee valkkarin korkkaamisen yhteydessä noin selkeetä ”dekantoi, perkele!”-ääntä takaraivosta. Pullokypsyttelyä ei tosissaan voi korvata, mutta kyllä kokemus kaiken kaikkiaan aika hieno oli jo ilmaamisenkin avulla.

        Kesän lopulla taikka syksyn alussa ois tosiaan tarkoitus lähteä noille leveyksille kiertelemään ja Deiss kuuluu ehdottomasti kohteista kiinnostavimpiin. Logistiikka/transportaatio on vielä kysymysmerkki. Ruotsin kautta ajaminen ei oikeen inspaa, ei sulla olis alennuskuponkeja Finnlinesille? =)

  2. Ei se nyt niin kallista ole mennä lautalla Travemündeen auton kanssa. Kaikki kyl loppupeleissä riippuu paljon on aikaa – alle viikon reissuun ei kannata välttämättä lähteä lautalla suhailemaan, kun matkustamiseen menee puolet reissusta. Mihis muualle ku Alsaceen? Voin suositella Colmarissa asumista – keskellä kaikkea, todella kaunis paikka ja tautisen hyvää safkaa!

    • Laskeskelin että menopaluu autoineen ois kahdelta 800€ ja rapiat. Kaippa se sen arvoista on, että saa mielensä mukaan tuotua pulloja vrt lentäminen.

      Pari viikkoa olis tarkoitus stressittömästi kierrellä Alsacen lisäksi ainaki Rheingaussa ja Moselissa. Pfalz/Nahe kenties myös

  3. ”Ei ainakaan jää terroir-jutut pelkästään puheen tasolle.”

    Minun kokemukset Deissistä ovat aika päinvastaisia: mielestäni hänen ideologiansa tuhoaa kaiken terroirin, mitä voi kuvitellakaan (ja tiedän, että meitä taitaa olla vain kaksi jotka jakavat tämän ajatuksen: minä ja Thor Iverson). Thor on kirjoittanut aika mainion esseen Deissistä, jossa hän selittää mitä ongelmia sekoittaminen aiheuttaa paljon paremmin kuin minä: http://www.thoriverson.com/?p=15932 Olisi kiva kuulla Deissofiilien kommentit meidän syytöksiin!😀

    • Mielenkiintoista! Lähinnä tosin tarkoitin kommentillani sitä, että Deiss itse uskoo puheisiinsa ja elää kuten opettaa.

      Kieltämättä Deissin pyrkimys puskea läpi uudistusta, joka kieltäisi rypälelajikkeen nimen etiketissä kuulostaa typerältä ja ylimieliseltä, ja tekisi Alsacen viinituottajille todella paljon hallaa. Aika paljon researchia se itseltänikin vaati, ennen kuin uskaltauduin tämän viinin hankkimaan. En tosiaan missään nimessä ole tämän ainukaisen kokemuksen pohjalta rupeamassa Alsacen lajikkeiden sekoittamisen puolestapuhujaksi, mutta Engelgarten on mielestäni varsin kiehtova viini.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s