Oops I did it again

 

Raflaava otsikko lupaa ehkä paljon, mutta lopulta kyse on kuitenkin taas yhdestä onnistuneesta vierailusta ravintola Juureen viikonloppuna. Vannon käsi sydämellä, etten ole paikan palkkalistoilla, mutta kyseessä nyt vaan sattuu olemaan viinien ystävän näkökulmasta kaupungin parhaimmistoon kuuluva paikka. Lista elää jatkuvasti ja Sukulan Baroloa ja Samppanjoita lukuunottamatta kaikkea saa laseittain. Elää sikäli liiankin kanssa, että etukäteen zuumailemani Domaine Huet Clos du Bourg demi-sec oli ehtinyt jo poistua tarjonnasta. Sapaksienkaan osalta nettisivut eivät kertoneet aivan koko totuutta, mutta pääosin kuitenkin.

Päätimme skipata pääruuat tällä kertaa ja suoriutua pelkillä sapaksilla ja jälkkäreillä. Sapaksista löytyy etenkin tällä hetkellä niin erilaisia juttuja, että osa on pakostikin hit’n’miss-henkisiä. Siinä missä avokki hiukan nyrpisteli annokselle ’Aladoobia luomupossusta ja kukkakaalipikkelsiä’, olin itse jopa varsin kikseissä sen erikoisesta makumaailmasta. Toisaalta etikkaiset neulamuikut olivat makuuni vähän liian baarihenkisiä, ankanrinta taas melko suolaista, joskin toimi hyvin Pinot Noirin kera.

Enemmistö oli kuitenkin kiistatta hyviä. Avokin suosikki ’Perunakropsua ja valkosipuli-lipstikkavoita’ oli mielestäni mainio, mutta ’Savusilakkatartar ja punasipulia’ sekä blinihenkinen ’Puulaveden muikunmätiä ja tillibriossia’ räjäyttivät pankin. Molempia olisi voinut kiskoa kaksin käsin, etenkin savusilakkatartar kirjaimellisesti suli suussa.

Viinien osalta sapakset ovat kaikessa monimuotoisuudessaan haastavia. Ihanteellinen yleisjuoma olisi toki samppanja, mutta tällä kertaa valkkareista ja punkuista löytyi kiinnostavammat viinit. Huetin oli korvannut jo tutuksi tulleen tuottajan Vincent Carêmen Vouvray Le Peu Morier demi-sec 2008. Kyseessä on pääosin vanhassa tammessa 12 kuukauden ajan kypsytetty Chenin blanc, jossa tammen käyttö on ollut varsin ihanteellista, eli se ei maistu. Vailla muistiinpanoja tyydyn toteamaan, että kyseessä on varsin samantyylinen viini blogissa noteeratun Tendren kanssa. Tuoksu on hyvin syvä, moniulotteinen ja herkullinen, sisältäen yhtäläisyyksiä niin Sauternes’iin, samppanjaan kuin saksalaiseen Rieslingiinkin. Runsaasta konsentraatiosta huolimatta erittäin selväpiirteinen, hyvärakenteinen ja tasapainoinen viini.

Pyrin lähitulevaisuudessa pääsemään sisälle punaiseen burgundiin, joten punkuksi valikoitui Taupenot-Merme Gevrey Chambertin 2009. Lainauksena Decanterin alueen vuosikertakuvauksesta ”Gevrey-Chambertin shows smooth tannins and an emphasis on red fruit and well-defined minerality”, pehmeät tanniinit ja runsas punainen hedelmä ovat kyllä löydettävissä, mutta selkeämpää mineraalisuutta olisin kaivannut. Rakenteellisesti viini on jopa liiankin pehmeä ja kaiken kaikkiaan maku on helppo ja ympäripyöreä. Tuoksusta löytyy jopa jokseenkin karkkimaista punaista hedelmää, orvokkeja ja hiukan tammea, muttei minkäänlaista särmää esimerkiksi mullan tai paskan muodossa. Helppo ja nautittavissa oleva viini kyllä, mutta ei oikein vastannut burgundinnälkääni.

Jälkkäriosastolla mieli teki juustoja, mutta tilasin porkkanakakkua ja rahkajäätelöä. Etenkin jäätelön takia olisi viinistä suonut löytyvät runsaammin makeutta, mutta tilasin kuitenkin logiikan vastaisesti moselilaista Heymann-Löwenstein Winninger Röttgen Auslese 2009:aa. Siinä missä paperilla erittäin samanoloinen Hoffman-Simon Piesporter Goldtröpfchen 2009 oli ollut varsin hedonistinen ja rehevä, oli tämä huomattavasti tiukemmassa hapessa. Rakenne oli sen verran jykevä, että jäännössokeria ei juuri noteerannut. Hillityn viinin makumaailmassa on myös hyvässä määrin jalohometta, jota ei Piesporterista löytynyt. Viini on kyllä vakuuttava, mutta jopa ennakko-odotuksia heikompi valinta porkkanakakulle. Onni onnettomuudessa siis, että avokin hamuillessa jälkiruokaani suoritimme parhaimpaan ”keski-ikäinen aviopari”-tyyliin switcharoon ja sain eteeni puolikkaan juustolautasen. Ehdottomasti parempi kombo, missä viinikin pääsi jo oikeuksiinsa. Erittäin nuori pullo on kuitenkin kyseessä ja joutaisi kellariin.

Vaikka sapakset ja viinit eivät tarjonneet pelkästään huippuluokan elämyksiä, oli tarjonta kuitenkin ilahduttavan monipuolista ja tuttuun tapaan laadukasta. Tarjoilijoita tuntui olevan vähän, mutta palvelu pelasi kuten ennenkin, eli poistuimme taas kerran tyytyväisinä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s