2007 Villa Antinori Toscana IGT

 

En usko ranskalaisten rypälelajikkeiden käyttöön toscanalaisissa viineissä. Useimmiten niiden käyttäminen vie Sangiovese-pohjaiselta viiniltä särmän ja tekee viinistä juurettoman, kömpelön otuksen. Sama pätee tuntuvaan (usein uuden) tammen käyttöön alueen viinien kypsyttelyssä. Toscanalainen viini, joka maistuu tammelta, on yleensä todella tylsä.

Tuottajan sivujen mukaan vuoden 2007 Villa Antinorin rypälekoostumus on ”55% Sangiovese, 25% Cabernet Sauvignon, 15% Merlot e 5% Syrah”, ja se viihtyy 12 kuukautta ranskalaisessa, unkarilaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Ei todellakaan kuulosta hyvältä reseptiltä omiin korviini. Silti kuin ihmeen kautta satun pitämään tästä viinistä. Uskoakseni viimeiset neljä vuosikertaa ovat kaikki tulleet testatuksi ruokapöydässämme, kautta linjan hyvällä menestyksellä. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

1. Viinin tuoksu tuntuu elävän jatkuvasti. Jos yhtenä hetkenä tammi dominoi rajusti, tuoksuu viini toisena hetkenä hyvinkin puhtaalta kirsikalta, luumulta ja tuhkalta. Hetken päästä tuoksu on taas erilainen, tarjoillen kiehtovan sekoituksen lyijyä, multaa, nahkaa ja lakritsaa.

2. Makuprofiilissa maistuu aluksi melkoisen tumma, jopa hiukan makeahko hedelmä, mutta tanniinien hyökätessä maku kuivuu ja suu täyttyy hyvinkin kauniista Sangiovesen hapankirsikasta.

3. Suutuntuma on mehevä, lähes paksu, mutta happorakenne on taattua Toscanaa, joten viini ei ole raskas vaan erittäin helposti nautittava.

4. Tammitus tuntuu ilmiselvästi maussa, mutta niin tuntuu myös Toscanan laatuviineille tyypillinen viileä mineraalisuus, joka takaa sen, ettei viini maistu yksiulotteisen tympeältä.

Lopputulos on yllättävän toscanalainen, energinen viini, joka on onnistunut pitämään kiinni juuristaan. Toki itse korkkaan koska tahansa mieluummin paikallisista lajikkeista tehdyn askeettisen viinin á la Riecine Chianti Classico, mutta toistaiseksi en ole vielä liian puristi kieltäytymään Villa Antinorista. Kyseessä voisi hyvinkin olla mainio porttituote niille, jotka eivät vielä ole omaksuneet Sangiovesea osaksi elämäänsä.

6 thoughts on “2007 Villa Antinori Toscana IGT

  1. Minulle Cabernet on tervetullut kaveri Sangiovesen kylkeen nimenomaan riistan kumppaniksi. Jokin siinä yleensä toimii vielä paremmin kuin vaikkapa tavanomainen Brunello di Montalcino. Myös muut IGT luokituksen variaatiot ovat mielestäni mielenkiintoisia Italian maaperällä. Ajattelinkin sopivasti kirjoitella aiheesta blogiin pääsiäisviikonlopun aikana.

    • Sopii laittaa suosituksia! Lähinnä ketuttaa, kun tuottajat puskevat jotain pakollista 10-20€ ”supertoscanalaista”, josta on alueen identiteetti täysin kateissa. Viikonloppuna tuli Farangissa nautittua juurikin tämän kategorian viini Querciabellalta. Tuottajan CC on mielestäni aivan helmi, mutta tämä ”Mongrana” oli taasen täysin yhdentekevä viini. Ranskisrypäleistä tehdystä Toscanan ns. palkintoviineistä ei itselläni ole kauheasti kokemusta.

  2. Pääsääntöisesti ne kalliimmat IGT luokituksen viinit ovat mielenkiintoisimpia. Monet suuret tuottajat kuten mainitsit ovat tehneet muodikkaan halpistuotteen hyvin vaihtelevilla onnistumisprosenteilla. Positiivisia kokemuksia ovat olleet ainakin Tignanello, Montiano, Luce della Vite, Pelago ja Cabreo Il Borgo. Vuoden aikana on suunnitelmissa tutustua vielä ainakin kvartettiin Sassicaia, Oreno, La Ricolma ja Orma. Kellarin syvyyksissä muhii myös Ornellaian nimikkoviini sekä Masseto, mutta niiden avaaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Syksy on meidän taloudessa sesonkiaikaa IGT viinien nauttimiseen juurikin riistan kumppanina. Ranskalaiset lajikkeet Italiassa sisältävät yleensä kuitenkin sitä Italialle ominaista hapokkuutta ja toimivat mielestäni sen vuoksi erityisen hyvin ruokapöydässä.

    • Nojuu, kritiikkini koskee ja perustuu hyvin pitkälti näihin viineihin, jotka ovat hinnan puolesta enemmän arkitavaraa. Ihan mielenkiinnosta voisi kyllä ainakin tuon Cabreo Il Borgon ottaa testiin jossain vaiheessa. Melkoisia helmiä näyttää löytyvän kokoelmasta!

  3. Itsellä nää asiat tuntuu menevän vähän kausiluonteisesti; välillä on 100% Sangiovese-kausi ja välillä taas tuntuu ranskalaisten rypäleiden mukana olo hyvältä. Tässä just oon ihmetelly viimeiset pari kuukautta, kun on Merlot-viritteiset toscanalaiset maistuneet kummasti, esim. Le Volte -09 miellytti kovasti. Yleensä taas en ole ollut kovinkaan innostunut ko. lajikkeesta ylipäätään.

    • Näinhän se menee. Voi toki myös olla, että hyvän viinin osuessa kohdalle henk koht preferenssit muuttuvat taikka sitten vain menettävät merkityksensä hetkellisesti. Itselläni on pidempään ollut Rioja (ja Espanja muutenkin) paitsiossa, saapi nähdä kuinka tänään maistuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s