2008 Joseph Drouhin Côte de Nuits Villages

Pinot Noir on kaikista kaupallisesti tärkeistä rypälelajikkeista ehdottomasti itselleni vierain. Muutama Uuden Seelannin ja Australian PN on ollut jossain määrin mieleinen, mutta lajikkeen synnyinkodin Bourgognen viinit ovat toistaiseksi jääneet etäisiksi.

Lyhyellä kokemuksellani muun maailman PN:t eroavat ranskalaisista yleensä siinä määrin, että kahtiajako on paikallaan. Siinä missä aussien tai lammasvaltion viinit eivät kauheasti vaadi ymmärrystä, on itselläni ollut vaikeaa saada burgundeista kunnollista otetta. Jännä sinänsä, koska Italian vastine Nebbiolo ei koskaan tuntunut erityisen vaikealta muutamaa järkyttävän tanniinista tapausta lukuunottamatta.

Kirjanpito näyttää edellisen punaisen burgundin auenneen elokuussa 2010. Kyseinen viini, Chanson Pére et Fils Côte de Beaune Villages 2005, oli iha mukiinmenevä, runsaan hedelmäinen viritys. Se ei toisaalta ollut erityisen haastava. Joka tapauksessa aika oli taas kypsä ”uuteen yritykseen”. Samalla tarjoutui tilaisuus kaivaa kaapin perukoilta Big Ass Glass (© Gary Vaynerchuk).

Hailakka litku on väriltään tumma tiilenpunainen.

Tuoksu hurmaa aluksi hienolla sekoituksella punaista kirsikkaa, karpaloa, orvokkeja ja paskaa, mutta ajan kuluessa siinä alkaa ilmetä alati voimistuvaa kuivaa tammea.

Suutuntuma on kevyt ja ohuehko, mutta siitä löytyy silti kohtuullisen runsaasti kirkasta, puhtaanmakuista kirsikkaa ja karpaloa. Tammea ei onneksi ole juurikaan havaittavissa. Jälkimaku on miellyttävän kevyt ja puhdas. Lopussa nostavat vielä päätään lempeät tanniinit, jotka kuivattavat lievästi suuta.

Tämä viini on taas sitä osastoa, jota moni kutsuisi ohueksi litkuksi. Ihan tasapainoinen paketti kuitenkin on kyseessä ja aromit toki voimistuvat ruuan parissa. Kyytipojaksi kyhätty risotto ei mitään tuhdimpaa kaipaisikaan. Ilman purtavaa viini ei kuitenkaan hedonistille kauheasti tarjoa, eli maailmani ei tällä erää ole järkkynyt suuntaan jos toiseenkaan. Matka kuitenkin jatkukoon.

5 thoughts on “2008 Joseph Drouhin Côte de Nuits Villages

  1. Alkolla olisi kyllä kovasti petrattavaa punaisten Burgundien osastolla. Harvinaisen tylsää on tarjonta sen aikaa kun olen ehtinyt viinejä harrastelemaan. Paljon mielenkiintoistahan tuolta alueelta löytyy joskin hintataso on pitänyt myös itselläni tutustumisen valitettavan vähäisenä. Kuitenkin jatkossakin pyrin runnomaan lisää alueen viinejä palettiin ja löytämään omalle tyylille sopivaa tarjontaa.

    • Alkon valikoima on toki osasyyllinen, mutta kyllä Bourgognen punaiset tuntuvat yleisestikin ottaen hankalasti lähestyttävältä aiheelta. Toisaalta maistelemalla oppii, eli pitää varmaankin tutkailla nettikauppojen tarjontaa ja kenties jopa lähteä pääkallopaikalle jossain välissä, jotta pääsee aiheeseen sisään.

  2. Itsellä on kiikarissa Pommard. Alueen viinejä luonnehditaan rakenteeltaan hieman tuhdimmiksi ja epäilisin että voisi olla tutustumisen arvoinen Burgundin punaisiin sisäänpääsemiseksi. Tämän hetken pakkaset eivät tosin mahdollista tilauksia vielä lähiaikoina, mutta kesän aikana varmasti tulossa maisteluun.

    • Kuulostaa johdonmukaiselta. Côte de Beaune yleisestikin saattaisi olla kahdesta se helpompi. Hinnat kyllä tuntuvat kohoavan noissa laatualueissa reippaasti tarhaviinejä lähestyessä, eli taas kerran intensiivinen research nousee arvoon arvaamattomaan. Sitä odotellessa tänään kuitenkin lasissa taas sitä helppoa burgundia, eli Brocardin Montée de Tonnerre🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s