2006 Château Caronne Ste. Gemme

Syksyllä tuli taas tehtyä löytöjä monopolin alennusmyynneissä ja ostettua pari pulloa Bordeaux’ta. Luonnollisesti pyrin useimmiten etsimään informaatiota vähänkään hintavammista viineistä ennen ostopäätöksen tekemistä, koska hinta ei yleensä itsessään toimi takeena makuelämyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, ikävä kyllä, suuressa määrin viinien arvostelumenestykseen tutustumista.

Arvosteluja ja pisteytyksiä jakavia tahoja on maailma täynnä; viiniharrastaja pärjää yleensä hyvin löytämällä pari omaa makuaan mukailevaa arvostelijaa. Tämänkertainen, kohtuullisen vuosikerran Cru Bourgeois-luokiteltu Bordeaux on kerännyt varsin vaihtelevia arvosteluja: Wine Spectator 82/100, Jancis Robinson 16/20, Viinilehti 1 tähti jne.

Mainituista pisteytyksistä etenkin tässä tapauksessa ainoastaan (oletettavasti klassiset brittiläiset makutottumukset omaavan) Robinsonin pisteytys on edes jollain tapaa itselleni relevantti. Jenkki Wine Spectator ihannoi jotain aivan muuta kuin perinteisen tyylisiä, tanniinisia ja elegantteja Bordeaux-viinejä. Viinilehti taas on oletettavasti maistellut viinin sen saapuessa Alkoon 2008 sokkona, ilman ruokaa tai reilua ilmaamista, mikä lähinnä rikkoo kaikkia ohjesääntöjä, mitä tulee tämän tyylisuunnan viinin nauttimiseen.

Valtamedian pisteytykset sikseen. Huomattavasti enemmän viinistä saa tietoa Cellartrackerin monista käyttäjäarvioista sekä Bordeaux’n ja Loiren viineihin erikoistuneelta www.thewinedoctor.com-sivustolta. Siinä missä Cellartrackerista saa parhaimmillaan monien kymmenien eri käyttäjien arviot viinistä pidemmältä ajanjaksolta, löytää jälkimmäisestä tietoa talon tyylistä ja valmistusmenetelmistä, eri vuosikerroista sekä monesti useita eri ajankohtina kirjoitettuja arvioita kyseisestä vuosikerrasta.

Kyllä, aika paljon tutkimustyötä parin kahdenkympin viinipullon takia. Toisaalta elämä on liian lyhyt huonon viinin juomiseen ja hyvä research tuottaa yleensä hyviä tuloksia. Ainakin tällä kertaa kävi näin.

Viini on väriltään hiukan tiileen taittuva tummanpunainen, hyvin syvä.

Klassista, avointa tuoksua hallitsee mustaherukka, mutta siitä löytyy kirsikkaa, lyijykynää, lakritsaa ja pölyä. Tarkempi haistelu paljastaa vielä multaa, mausteisuutta ja tammea, eli vivahteita ja kerroksia on todella paljon.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja tekstuuriltaan jopa kermainen. Hapokkuus pitää huolen, että maku pysyy kepeänä ja raikkaana. Tanniineja on runsaasti, mutta ne ovat tyylikkään pyöristyneet ja puhdistavat suun miellyttävästi. Makuprofiili tarjoaa tyypillistä mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, kuivaa tammea sekä lievää mineraalisuutta. Viini on herkullisen mehukas, mutta erittäin selväpiirteinen ja tasapainoinen.

Ruokapöytään oli laitettu sitä perinteisintä brasserie-matskua eli entrecôtea bearnaise-kastikkeen kera. Viini toimi moitteettomasti tässä yhteydessä, mutta ei aiheuttanut erityisiä ahaa-elämyksiä, verrattuna aiemmin blogissa käsiteltyyn ja kertaluokkaa huokeampaan Bonnin Pichoniin.

Yllämainittu kuvaus kuitenkin tuli tehtyä ruokailun jälkeen, viinin oltua hapen kanssa kosketuksissa jo reilut kolme tuntia. Viini sinänsä oli ollut juomakelpoinen oikeastaan heti korkkaamisen jälkeen, mutta vasta tässä vaiheessa se alkoi oikeasti laulaa. Näin intensiivisen runsasta, harmonista ja eleganttia viiniä tulee harmillisen usein vastaan. Fuck the points, tässä on viini meikäläisen makuun.

4 thoughts on “2006 Château Caronne Ste. Gemme

  1. Pisteissä onkin hyvä muistaa, että kypsytyspotentiaali näyttelee erittäin suurta roolia etenkin jenkkilehdistön osalta. Mitäpä väliä sillä potentiaalilla on, jos viini juodaan suht nuorehkossa iässä pois. Monta hyvää nuoremmalla iällä juotavaksi suunniteltua viiniä ei ole pisteillä juhlinut hyvänä esimerkkinä Alter Ego de Palmer.

    • Siis tarkoitatko, että jenkkilehdistö arvostaa kypsytyspotentiaalin korkealle? Oma käsitys/pointti lähinnä oli se, että jenkeissä on korkea konsentraatio ja raju tammitus ollut arvossa, eikä esimerkiksi hyvin piilotettua alkoholia, ruokaystävällisyyttä tai pitkän eliniän takaavaa napakkaa tanniini-/happorakennetta niinkään arvosteta. Wine Spectatorissahan useimmiten korkeimpia pisteitä tuntuvat keräävän Kalifornian turboahdetut ”ikoniviinit”.

  2. Se on totta että jenkkilehdistö vetää rankasti kotiin päin pisteiden puolesta. Ja onhan siellä omat äijät ihan varta vasten uuden maailman hedelmäpommeja arvioimassa. Yleensä juuri nämä arvostelijat antavat pisteitä todella anteliaasti esim. Jay Miller. Aikaisempi kommenttini oli ennemminkin esim. ranskalaisten ja eurooppalaisten viinien näkökulmasta heitetty. Jos vaikka otetaan juurkin Bordeaux, monet korkealle pisteytetyt viinit eivät ole lainkaan lähestyttävissä vielä pitkään aikaan.

    • Juu, saatat hyvinkin olla oikeassa. Tuntuu vaan, että koska mikä tahansa ”moderni” viini uudesta maailmasta tai Espanjasta tuntuu saavan defaulttina vähintään 87 pistettä, ovat jenkkilehdistön pisteet kautta linjan kokeneet inflaation. 82 pistettä tuntuu sikäli nykystandardeilla lähes juomakelvottoman viinin pisteiltä. En tosiaan ole kauheasti kiinnittänyt huomiota eurooppalaisten perinteisempien viinien arviointiin jenkkimediassa, Decanter tuntuu hoitavan sen homman huomattavasti paremmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s