2010 Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin

Blogi on taasen viettänyt hiljaiseloa alkuvuoden ajan, pitkälti kiitos paremman puoliskon sitkeän keuhkokuumeen ja sen sivutuotteiden heikon ruokahalun ja kolmiolääkityksen. Tämähän ei sinänsä estä allekirjoittanutta naatiskelemasta, mutta melko vähän sitä jaksaa pelkästään itselle vaivautua kokkaamaan kummoisempia herkkuja, ja suurelta osin miellän viinit ensisijaisesti hyvässä seurassa nautittaviksi ruokajuomiksi.

Viikonlopuksi avokki kuitenkin osasi toivoa jonkinmoista helposti alas menevää kalaa, ja en epäröinyt napata sikahintaisen siikapalan kumppaniksi asiaankuuluvaa viiniä. Yksi pullo aiemmin maisteltua Sancerrea sattui kaapissa olemaan, mutta jatkuvan uuden kokeilemisen hengessä päädyin ostamaan A-valinnasta tuoreen tuttavuuden.

Henri Bourgeois kuuluu karmeista nettisivuistaan huolimatta Loiren isoihin nimiin. Lafka tuottaa tummia käpyjä ja sauvignon blanceja myös Uudessa-Seelannissa, joita en tosin ole itse kokeillut, mutta valkoiselle kalalle otan koska tahansa mielummin ranskalaisen version. NZSB:t harvoin antavat kalan herkälle maulle tarpeeksi tilaa.

Viini on lasissa kovin hailakka ja kirkas, ja siitä löytyy hiukan pieniä ”happokuplia”.

Tuoksu paljastaa lajikkeen samantien, mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla. Herukkaa, nokkosta ja greippiä, sekä pientä yrttisyyttä.

Suutuntuma on loirelaiseksi keskivertoa runsaampi, mutta alueelle tyypillinen teräksinen hapokkuus muodostaa jykevän rangan. Makumaailma on myöskin klassisinta Loiren SB:tä, toistaen pitkälti tuoksun aromeja ja tarjoten niiden lisäksi tyylikästä mineraalisuutta. Vaikka suutuntuma on runsas, ei viini maistu millään muotoa makealta. Itse asiassa maku on jossain määrin vegetaalinen, mikä ei itseäni häiritse millään muotoa. Maku on kautta linjan erittäin puhdas ja tasapainoinen.

Kyseessä on siis oikein hyvä, rodukas viini. Yhdessä siian kanssa En Travertin muodostaa kuitenkin täydellisen symbioosin, jossa kokonaisuus on vielä enemmän kuin osiensa summa. On vaikea sanoa, missä kala loppuu ja viini alkaa, koska näiden kahden yhteistyö on jotain niin harmonista. Molempien pienimmätkin vivahteet pääsevät kyllä esiin, mutta mikään maku ei nouse tapetille muita selkeämmin. Kyyneleet eivät ole lähellä, mutta jonkinlainen valaistumisen olotila mahdollisesti on.

Vaikka loirelaisen SB:n ja valkoisen kalan yhteensopivuus on ollut minulle ennestään tiedossa, toimii tämänkertainen tervetulleena muistutuksena. Tietyt ruuan ja viinin yhdistelmät eivät ole nousseet klassikkoasemaan sattumalta. Sääli viinikriitikoita, jotka ilman ruokaa joutuvat pisteensä jakamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s