Viini ja odotukset

Suomen paras englanninkielinen viiniblogi puski ulos hiljattain varsin ajatuksia herättävän postauksen. Tiivistettynä kyse oli viinistä, jonka kirjoittaja oli yllättäen saanut kanta-asiakkaaltaan. Vaikka viini oli tyyliltään juuri sellainen uuden maailman tekemällä tehty konsentraatiopommi, joita kirjoittaja tapaa mollata, ei hän voinut olla pitämättä viinistä kontekstista johtuen.

Postausta lukiessani en ajatellut asiaa sen syvällisemmin, mutta myöhemmin tajusin, että koen itsekin enemmän tai vähemmän samanlaisia fiiliksiä viinien suhteen silloin tällöin. Viiniä kohtaan voi olla latautunut hyvinkin paljon odotuksia ja toiveita eri syistä johtuen, ja jossain tapauksissa näiden vaikutus voi olla niin suuri, että viiniä ei tule täysin maisteltua sillä ”omalla makuaistilla”.

Edellä mainitun tapauksen mukaisesti toiselta ihmiseltä lahjana saadun, erityisesti arvokkaamman viinin toivoo olevan hyvä, vaikka olettaisikin viinin sopivan huonosti omaan makuun. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa skenaario, jossa odotukset pelaavat suurta roolia.

Toinen vastaavanlainen tilanne voisi olla, kun odotukset viiniä kohtaan ovat syntyneet muiden hehkutuksesta. Pakko myöntää, että olen joskus tuntenut painetta tykätä viinistä vain siksi, että sitä on kehuttu niin laajalti mediassa ja ympäri nettiä. Nämä tapaukset ovat kuitenkin useimmiten liittyneet viineihin, joiden tyyliin en ole perehtynyt tarpeeksi syvällisesti etukäteen. Oman maun kehittyminen ja selkeytyminen epäilemättä helpottaa viinien ”rehellistä” arviointia.

Tässä pari tapausta, joissa odotukset ovat pelanneet epätavallisen suurta roolia viiniä maistellessa:

1. 2008 Bellingham Chenin Blanc ’The Bernard Series’ Old Vine Chenin Blanc

Chenin blanc on yksi Alkon heikoiten edustetuista rypälelajikkeista. Tämä viini sai saavuttuaan valikoimaan nopeasti lähes yksimielistä hehkutusta niin netissä kuin lehdistössä. Viini ei ollut tyyliltään lähellekään omaan makuuni vetoava, mutta kuitenkin tunsin tiedostamatonta painetta löytää siitä hyviä ominaisuuksia. Minulla oli myöskin vähän aiempia kokemuksia lajikkeesta, joten vertailupohjaa oli heikonlaisesti.

Myöhemmin tämän vuoden kesällä pääsin pariin otteeseen maistamaan mahtavaa loirelaista Chenin blancia, jonka pohjalta loin mielikuvan siitä, miltä hyvä Chenin maistuu. Jos nyt maistaisin Bellinghamia uudelleen, tuomitsisin sen varmaankin varsin vaivatta raskaaksi ja liian työstetyksi.

2. N.V. Bonnaire Champagne Blanc de Blancs Brut Grand Cru Non Dosé

Edellisvuoden joululahjana avokilta saatu pullo oli sinänsä erittäin mieluinen lahja ajatuksen tasolla. Toisaalta suurin osa viininkulutuksestani tapahtuu kotona lahjanantajan seurassa, joka tietää minut keskivertoa kriittisemmäksi viininjuojaksi, mikä sai todella toivomaan, että kyseessä olisi hyvä viini.

Kahdeksan kuukautta tulikin kerättyä rohkeutta, kunnes pullo lopulta aukesi. Luojalle kiitos, viini oli varsin miellyttävä tuttavuus, jota pystyin rehellisesti kehumaan crème ninonin äärellä. Tässä tapauksessa en usko, että olisin ulkoisten paineiden takia maistanut kuitenkaan viiniä eri tavalla kuin neutraalimmissa olosuhteissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s