2004 La Campana Brunello di Montalcino

Pienza.

Viime kesän italianreissun ehdottomiin kohokohtiin lukeutui visiitti tähän UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluvaan kaupunkiin. Kaupunki on jonkinmoinen esimerkki renessanssin aikaisesta urbanismista (wikiwikiyo), ja mielettömän kaunis spotti.

Ajoitus on tärkeä, ja hiukan neljän jälkeen saapuessamme muita turisteja ei ollut paikalla nimeksikään, joten saimme rauhassa tepastella kaupungin idyllisillä pikkukaduilla. Katuja reunustivat kautta linjan juustoa, viinejä ja muuta paikallista käsityötä myyvät putiikit, ja minkäänlaista tyrkytysmeininkiä ei ollut havaittavissa. Pääkadulta etelään vievät sivukadut päättyvät nopeasti, ja niiden päästä näkyy toscanalaista maaseutua parhaimmillaan kilometrien kantamiin, kiitos kaupungin korkeahkon sijainnin.

Pienzan strateginen sijainti Montalcinon ja Montepulcianon kaupunkien keskivälillä tekee paikasta pakollisen nähtävyyden etenkin kaikille viinimatkaajille. Kyseisten alueiden viinit olivatkin Pienzan mahtavissa viiniputiikeissa hyvin edustettuna.

Kesäkuun postauksessa olin jo maininnut bonganneeni loistotarjouksen, jossa 70 eurolla sai omakseen pientuottajan kolme Rossoa di Montalcinoa ja kolme Brunelloa. Rosso oli ilahduttanut laadullaan, mutta myös rodukkuudellaan, puhtaudellaan ja raikkaudellaan. Nyt oli aika ottaa Brunelloista ensimmäinen testiin.

Yritykseni löytää netistä infoa tuottajasta eivät olleet kovin hedelmällisiä. Jenkkimaahantuojan sivuilla kuitenkin todettiin tuottajan edustavan vanhaa koulukuntaa ja boikotoivan uutta tammea. Niiiiice.

Miellyttävän ohut, mutta tumma väri on alkanut taittaa jo hiukan tiilinpunaiseen päin.

Tuoksu suorastaan hyökkää lasista. Tarjolla on runsasta, mutta puhdasta kirsikkaa, parfyymisyyttä, lakritsaa, lyijykynää ja hiukan nahkaa. Viinin saadessa yhä lisää ilmaa muuttuu tuoksu entistä voimakkaammaksi ja tummemmaksi, pysyen kuitenkin miellyttävän kuivana.

Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja mehevä, mutta yllättävän mineraalinen ja freesi. Tanniinit ovat mukavan pyöristyneet, mutta niitä on paljon ja ne ovat erittäin napakat, puhdistaen paletin ja jättäen mahtavan kuivan jälkimaun. Tuntuva hapokkuus kantaa viinin konsentraation täysin vaivatta, tehden viinistä äärimmäisen nautinnollisen. Mausta löytyy paljon kuivaa tummaa kirsikkaa, hiukan lakritsaa ja kivaa mausteisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kuuluisan uuden tammen mausteisuuden kanssa. Koko paketti on huikeassa tasapainossa ja jälkimaku pysyy suussa pitkään.

Viini on upea sekoitus voimaa ja eleganssia. Niin hedelmän kuin rakenteen osalta kaikki palaset ovat paikoillaan, ja kokonaisuudesta ei löydy ainuttakaan negatiivista piirrettä tammen, vaniljan ja alkoholisuuden loistaessa poissaolollaan. Kaiken viimeaikaisen Brunello- ja Rosso-hulabaloon jälkimainingeissa on mieltä ylentävää juoda näin upean toscanalaista laatuviiniä.

Karkeasti arvioiden pullon hinnaksi tuli noin 15 euroa, ja lähes häpeän maksaneeni siitä niin vähän. Jenkeissä viinin hinta liikkuu 45 euron hujakoilla, joka epäilemättä osuukin lähemmäksi totuutta. Kyseessä on ehdottomasti yksi parhaita tänä vuonna maistamiani punaviinejä, ja se katosi todella nopeasti parempiin suihin. Juuri tällä hetkellä saan kovia kiksejä siitä, ettei pullo ollut ainokaiseni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s