2004 Dr. Pauly-Bergweiler Wehlener Sonnenuhr Riesling Auslese

Oman osani makeampia moselilaisia rieslingejä nauttineena voin vaivatta todeta seuraavan: ne ovat kautta linjan herkullisia, etenkin ikääntyneinä. Kotonamme nautitaan kuitenkin lähes yksinomaan kuivia rieslingejä, suhteellisen helposti arvattavista syistä.

Perisuomalaisessa ruokavaliossa harva ruoka kaipaa suurempaa määrää jäännössokeria, jonka lisäksi viiniruokakombomme tuppaavat olemaan aika konservatiivisia. Makeiden viinien kuten Tokajin tai juurikin Moselin rieslingien valmistajat monesti kuitenkin mainostavat viiniensä sopivan mainiosti myös ruuille, jotka eivät välttämättä jäännössokeria kaipaisi.

En välttämättä hetkeen ole parittamassa Tokajia ankan rintafileen kanssa, mutta lauantaina tuli mainio tilaisuus tuoda pientä vaihtelua viinirutiineihimme. Kylään tuli tuttu lakimiespariskunta ja pöydät notkuivat ruuasta ja juomasta. Hyvällä menestyksellä tuli nautittua kalaruuan kanssa (!) Codorniun Raventósia, suklaakakun kera Taylor’sin LBV:tä, sekä illan päätteeksi vielä Laphroaigin mainiota Quarter Caskia. Illan ehdoton kohokohta oli kuitenkin hyvin kypsynyt Auslese Moselin laaksosta.

Viini on väriltään rikkaan keltainen.

Elegantti ja todella herkullinen tuoksu tarjoaa aprikoosia ja hunajaa selkeän jalohomeen värittämänä.

Maku on täynnä runsasta, puhdasta hedelmää, mutta öljyinen suutuntuma uhmaa painovoimaa keveydellään. Saksalaisille rieslingeille tyypillinen runsas hapokkuus on siis tässäkin läsnä. Makuprofiili menee lähes täysin yksiin tuoksun kanssa, ja jalohomeen aromi on käsittämättömän herkullinen. Maku jatkuu todella pitkään ilman minkäänläisiä säröjä. Nyt ollaan aika lähellä jo täydellistä balanssia, minkäänlaista raskautta ei ole havaittavissa ja sokeri on täydellisesti integroitunut osa viiniä.

Elämys toki sellaisenaan, viini toimi loistavasti myös Old Amsterdam Goudan ja Bleu d’Auvergnen kera, jotka molemmat ovat muuten mainioita juustoja tahoillaan. Näin hyvä viini saa unohtamaan korkeankin hinnan, mutta tällä kertaa hinta ei missään nimessä olisi ollut merkitsevä tekijä. Viini oli nimittäin ostettu taannoin suoraan tuottajalta täysin käsittämättömään 12,50 € hintaan. Yksi vuoden hienoimpia valkkarikokemuksia helposti.

🙂

Loppukevennyksenä on pakko mainostaa humoristista ehdotustani Juuren sapaslistalle. Kaiken mässäilyn ja tinttaamisen jälkeen seuraavana aamuna oli vahvasti darrainen olotila. Koska taloudessamme ei enää juurikaan syödä leipää, ja olimme unohtaneet varustautua asiaankuuluvilla aamiaistarpeilla, oli aika improvisoida. Tarjolla ei ollut juurikaan muuta kuin edellisillan juustopöydän jämät, sekä muutama siivu pekonia. Nou hätä!

🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s