2008 Château de Beaucastel Côtes du Rhône Coudoulet de Beaucastel

Châteauneuf-du-Papen kärkinimen Château de Beaucastelin arkiviinin virkaa toimittava Coudoulet de Beaucastel on ollut meikäläiselle kiinnostuksen kohde jo jonkin aikaa. CdP:n rajojen huonommalta puolelta tulevista marjoista sekoitettu Côtes-du-Rhône-punkku on hinnoiteltu karvan verran alueluokituksen perusviinien yläpuolelle, mutta on etenkin parempina vuosina tupannut keräämään kautta linjan hyviä arvosteluja kriitikoilta, tarjoten jonkinlaista mini-CdP-kokemusta kohtuuhintaan.

Vuosikerta 2008 ei yleisen mielipiteen mukaan ole eteläisessä Rhônessa monien lähivuosien tasolla, mutta koska runsas konsentraatio ei juurikaan minua kiinnosta, voi heikompi vuosikerta olla omalla kohdallani jopa hyvä asia. Cellartrackerin käyttäjäarvioita ei koskaan pidä niellä pureksimatta, ja Coudouletin kohdalla aiemmat 20 eri arviota tästä viinistä kertoivat kovin erilaisia tarinoita. Makuja on monia, ja todennäköisesti näinkin nuoren viinin kohdalla on ilmaamisen pituudella ollut suuri vaikutus. Myös tarjoilulämpötila osoittautui merkittäväksi tekijäksi omalla kohdalla.

Vivahteeton tummanpunainen neste päästää jonkun verran valoa lävitseen.

Tunnin dekantoimisen jälkeen jatkuvasti voimistunut tuoksu tarjoaa tummaa kirsikkaa, oliiveja, yrttejä sekä melko omaleimaista luumuvaahtokarkkia.

Alkujaan kepeä viini on auetessaan ja lämmetessään muuttunut selkeästi raskaammaksi ja voimakkaammaksi. Tuhti viiniä pursuaa kypsää tummaa marjaa, ja vaikka marjaisuus on ehdottomasti etusijalla, jylläävät tanniinit näkymättömästi taustalla, sillä suutuntuma ei kuitenkaan lässähdä. Tuhtia marjaisuutta sävyttää miellyttävä lakritsinen vivahde, mutta muuten makumaailma on köyhähkö, joskin silti herkullinen. Positiivisena asiana mausta ei löydy häiriötekijöitä kuten uutta tammea ja sen sivutuotteita vaniljaa tai feikkimausteisuutta.

Vaikka suutuntuma on muhkea, pyöreä ja hedonistinen, pärjää viini kuitenkin yllättäen todella hyvin myös melkoisen raa’aksi jätetyn sisäfilepihvin seurassa. 14 % alkoholista huolimatta myöskään minkäänlaista poltetta ei onneksi ole havaittavissa.

Viinin evoluutiota ei voi olla noteeraamatta. Vaikka aluksi suoraan kaapista korkattuna noin 12-asteinen viini maistuu kevyeltä ja jopa elegantilta, on parin tunnin päästä lasissa täysin eri eläin. Huippukohta ei kuitenkaan löytynyt viimeisestä lasillisesta, vaan ruokapöydässä viinin ollessa arviolta hiukan alle huoneenlämpöisessä lämpötilassa. Jälleen nousee pinnalle kysymys punaviinin oikeasta tarjoilulämpötilasta.

Yleinen konsensus taitaa jo onneksi olla, että kevyemmät viinit kuten Gamay, Pinot Noir ja Zweigelt hyötyvät pienestä viilennyksestä (kodeissa siis – ei S-ketjun ravintoloissa), mutta lähes yhtä kriittinen asia oikea lämpötila on mielestäni Coudouletin kaltaisten viinien kohdalla. Parhaimmillaan viini oli kaikesta konsentraatiosta huolimatta fokusoitunut ja selkeälinjainen, mutta lämpötilan lähestyessä modernia huoneenlämpöä alkoi paketti hajota ja kokonaisuus muuttua hillomaiseksi.

En tiedä millainen viini Coudoulet on erityisen hyvänä vuosikertana, mutta ainakin vuoden 2008 tuotos tarjosi minulle periaatteessa enemmän uutosta ja vähemmän tanniineja ja happoja kuin haluaisin. Viini oli kuitenkin tästä huolimatta nektaria, ja hupeni ruokapöydässä ennätysvauhtia dekanterista. Tulevan 2009-vuosikerran pitäisi olla selvästi parempi ja pitkäikäisempi, joten taidanpa ottaa testiin, mikäli joskus vastaan tulee. Kenties sieltä irtoaa jopa tanniini tai pari meikäläisen makuaistia miellyttämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s