Montepulciano Dubbel Dusch

Monet ihmiset tykkäävät fiilistellä tehtyjä lomamatkojaan juomalla jälkeenpäin lomakohteissa nautittuja alkoholituotteita . Itselläni on tapana mennä usein asioiden edelle, joten kesäkuisen Toscanan matkan häämöttäessä lähitulevaisuudessa teki mieli ottaa testiin parit Vino nobile di Montepulcianot.

Montepulciano on yksi Toscanan kolmesta suuresta viinialueesta, mutta edustusta Alkon hyllyillä on murto-osa verrattuna erinäisiin Chiantin tuotteisiin. Vaikka prestiisissä hävitään Montalcinolle, ovat viinit kuitenkin samaan tapaan runsaita, ja voimakkaampia kuin Chiantin viinit yleistäen. Yksi erottava tekijä Brunelloihin verrattuna on myös myyntiin laskeminen, joka Montepulcianon viineillä tapahtuu pari vuotta aikaisemmin. Pieniä epäilyksiä olikin siitä, ovatko tällä hetkellä myytävät 2007-vuosikerran tuotokset vielä liian nuoria. Jälkikäteen voi myhäillä tyytyväisenä, koska molemmat viinit tuli kyllä nautittua hyvällä menestyksellä.

product

Mielestäni tästä viinistä oli vain hetki sitten myynnissä vuosikerta 2004. Nyt kuitenkin oli tyytyminen kertaluokkaa nuorempaan pullotteeseen. Tästä huolimatta fiksuna jantterina en kuitenkaan vaivautunut täyttämään dekanteria hyvissä ajoin etukäteen, vaan viini käytännössä sai tylyn pop’n’pour-kohtelun.

Yllättävän antavasta ja miellyttävästä tuoksusta irtoaa tummaa kirsikkaa, kuivaa tammea, tallinnurkkaa ja lihaa. Hedelmävetoinen paletti tarjoaa freesiä, mutta kuivaa tummaa kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on tuhti, mutta kevyen mineraalisuuden ansiosta se ei ole liian yksioikoinen tai tylsä. Tanniinit ovat tuntuvat, mutta punertavan entrecôten kanssa kauniisti sopusoinnussa. Maun yhtenäisyys kärsii pikkaisen lopussa, kun alkoholi nostaa päätään. Viini kuitenkin huuhtoo suun nätisti ja jättää supistelevan tuntemuksen.

Kaikesta täyteläisyydestä, tanniineista ja alkoholista huolimatta pullo tyhjeni alta aikayksikön. Näilläkin palasilla La Villan juotavuus on huippuluokkaa, ja epäilemättä parin vuoden päästä käsillä on vielä parempaa tavaraa. Tällä hetkellä miinuspisteitä rokottaa lähinnä loppuosan alkoholisuus, mutta uskoisin sen katoavan ajan myötä.

Seuraava potilas haettiin tilausvalikoimasta. Poliziano on alueen arvostetumpia tuottajia, mutta itselleni tuore tuttavuus. Tällä kertaa päätin vetäistä ässän hihasta, ja dekantoida pullon jo päivää etukäteen. Tämä toki haittaa vertailua La Villaan, mutta oma nautintohan tässä etusijalla on. Tehdäkseni kokemuksesta vieläkin epäreilumman ja päräyttävämmän, nappasin lihatiskilta tällä kertaa sisäfilettä.

Dekantoinnin ansiota tai ei, Polizianon tuoksu on mahtava: sieraimet täyttyvät välittömästi tallinnurkan tuoreen lämpimästä lantaläjästä. Samasta sekoituksesta irtoaa lisäksi tummaa kirsikkaa, suklaata, suolalihaa sekä lyijykynää. Tuoksu pelkästään antaa jo vastinetta 25 € hintalapulle!

Jälleen kerran suutuntuma on tuhti, mutta erittäin samettinen. Makuprofiili tarjoaa herkullista kuivaa tummaa kirsikkaa, pientä mineraalisuutta, lakritsaa ja kuivaa tammea. Viini on voimakas muttei raskas. Tanniinit ovat pyöristyneet hyvin, mutta niitä on runsaanlaisesti ja pitkä maku jättää miellyttävän kuivan suutuntuman. Kokonaisuus on tasapainoinen, harmoninen ja ah niin nautinnollinen. Viinistä ei löydy mitään, mikä häiritsisi, mutta silti se ei ole missään nimessä tylsä tai liian helppo. Vaikka makumaailma on runsas ja tumma, maistuu viini silti erittäin toscanalaiselta, kiitos hyvien happojen ja tunnusomaisen kirsikkaisuuden. Sanomattakin selvää, että viini ja pihvi pelaavat yhdessä kuin LeBron James ja Dwyane Wade.

Kuten todettu, vertailu La Villaan on aika turhaa. Poliziano on moniulotteisempi, samettisempi ja kaikin puolin elämyksellisempi viini. Makuprofiilissa kuitenkin on paljon yhtäläisyyksiä, joten todennäköisesti La Villakin olisi ansainnut saman etukäteiskohtelun. Cellartracker-arvosteluja lukiessa vaikuttaa, että varsin erilainen kokemus on Polizianon 2007-vuosikerta kuitenkin muille ollut. Toisaalta, kun tuottaja lupaa 10-12 vuoden kypsyttelypotentiaalia, niin neljä vuotta on kovin nuori ikä viinin nauttimiselle. Sen päätelmän tästä kaikesta kuitenkin voi vetää, että pitänee jatkossakin jaksaa antaa nuorelle viinille aikaa avautua, kun vain olosuhteet sen sallivat. Lopputulos epäilemättä palkitsee vaivan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s