Parit viinit valtavirran ulkopuolelta

Jälleen on tullut korkattua parit viinit, joista kumpikaan pelkästään ei täysin inspiroinut kirjoittamaan postausta. Hyvässä tai pahassa kumpaakin viiniä kohtaan löytyi ennakkoasenteita, tosin kovin erilaisia. Siinä missä valkkaria kohtaan oli ladattu lähinnä positiivisia ja innostuneita fiiliksiä, odotukseni punkerolle oli lähempänä pelkoa taikka epäilystä tasapainottomasta hillopommista. Ei sillä, avoimin mielinhän sitä toki lähdettiin matkalle makujen maailmaan!


Halu korkata tuparilahjaksi saadut etanapannut oli kova. Valkoviinin päättäminen oli alkuun melkoista arpomista, mutta suositusten saattelemana tehtävään valikoitui keskivertoa eksoottisempi Muscadet-rypäleestä väännetty pöytäviini Loiren laaksosta. Hauska etiketti, luotettavaksi osoittautunut maahantuoja ja vähäinen kokemus rypäleestä olivat vahvoja ostoargumentteja.

Lempeä, mutta hillitty tuoksu leijailee nokkaan sitrushedelmän ja heinän värittämänä. Samoja ainesosia löytyy runsaasta ja pyöreästä mausta. Pyöreys ei kuitenkaan tarkoita latteaa: taka-alalla olevat hapot kannattelevat hyvin kokonaisuutta. Rypäleen suhteellisen vierauden takia on vaikea olla vertailematta tätä muihin lajikkeisiin. Mielikuva syntyy Bourgognen Chardonnayn ja Loiren Chenin Blancin sekoituksesta. Kokonaisuus on miellyttävä ja viini toimii valkosipulivoisten limanuljaskojen kanssa moitteettomasti. Suutuntuman runsauden takia 12 % alkoholitilavuus yllättää, mutta varmasti pelaa suurta roolia viinin helpossa kulauteltavuudessa. Kaikki siis hyvin, eli 100 points ja papukaija merkki? No ei ihan. Kaikista positiivisista tekijöistä lukuunottamatta tästä on jotenkin vaikeaa saada älyttömän suuria kiksejä. Voi olla, että etsin viinistä jotain, minkä ei edes pitäisi löytyä siitä, kuten jollekin muulle viinille tunnusomaisia piirteitä, joista vetää suoria yhdysviivoja. Oli miten oli, Miss Terre on kaikkea muuta kuin huono viini ja sytytti kipinän tutustua lajikkeeseen paremmin.

Muutaman kerran olen ostanut viinin Alkosta puhtaasti sillä perusteella, että kyseessä on rajallisen erän tuote. Uskottelen itselleni olevani jo viisaampi, mutta hyvähän näitä muistutuksia on silti saada vielä (ja todennäköisesti muutama on vielä tulossa). Tässä esimerkki paremmasta päästä: ostohetkellä minulla ei ollut Tagoniuksen tyylistä harmainta aavistusta, 2 minuutin tiedonhaun perusteella tarpeeksi tietääkseni viinin olevan todennäköisesti jollekin muulle suunnattu. Nou hätä, kyllä ne silti yleensä tulee juotua. Vaikka sitten vähän irvistellen.

Pullon tyhjennys kesti lähes ennätykselliset kolme päivää. Lähinnä korkean alkoholin takia, mutta myös koska viinin juominen ei oikeasti ollut mitään herkkua. Yleensä tälläisella säteellä viini muuttuu edes jossain määrin, mutta ei tällä kertaa. Ensimmäisestä pisarasta viimeiseen viinin parasta antia oli tuoksu: luumua, kirsikkaa, savua, lakritsaa ja hiiltä. Ensimmäiset mielikuvat maun suhteen olivat sangen miellyttävät, koska riistakäristyksen kyljessä nautittuna mausta myöhemmin löytyvät piirteet pysyivät piilossa. Karu totuus paljastui kuitenkin ennen pitkää. Sellaisenaan Tagonius on melkoinen makujen sekamelska, jossa on kaikkea paitsi tasapainoa. Happoja ja tanniineja riittää makean tumman marjan alla ja pitkä loppu-/jälkimaku on puhdasta mausteista tammea ja alkoholin poltetta. Tämä kaikki tarjoillaan vielä niin in your face-meiningillä, että heppoisempi juoja lentää selälleen. Hypoteesi ja lopputulos täsmäävät.

Itse toki otan tämän kaiken nöyrästi vastaan, mutta Mouhijärven Savuhilma olisi ansainnut parempaa. Lupaan hyvittää tekoni. Ei auta kuin jälleen kerran koittaa ottaa opiksi virheistään.

2 thoughts on “Parit viinit valtavirran ulkopuolelta

  1. Muscadet’sta on helppo pitää, mutta sitä on vaikea rakastaa. Siihen ei rakastu intohimoisesti ensimmäisellä nuuhkaisulla, vaan tunteet kasvavat salakavalasti, hitaasti, montaa maistellen. Silloin huomaa negaation kautta, mitä kaikkea hyvää rypäleessä on: siinä ei ole liikaa hedelmää, siinä ei ole (yhtä tai kahta tuotetta lukuun ottamatta) tammen tuomia lisäaromeja, siinä ei ole mitään raskasta tai runsasta, mikä verottaisi dokabiliteettia. Ja yht’äkkiä sitä huomaa juovansa ja janoavansa Muscadet’tä jopa Suomen pakkasissa!

    Miss Terre oli mielestäni todella hyvä, mutta erikoinen Melon de Bourgogne, koska se käy läpi malolaktisen käymisen. Jos haluaa perinteisempää tyyliä Muscade’tä, kokeile Domaine de la Pépièren tuotteita (ei Clos Cormerais’tä, sillä se on tammessa ja akaasiassa kypsytetty). Tosin niitä ei kai Suomesta saa.😦

    • Kiitoksia hienosta opastuksesta rypäleeseen! Tottahan se, että lähinnä tulee keskityttyä siihen mitä viinissä on, sen sijaan että osaisi arvostaa lukuisien niin yleisien kompastuskivien poissaoloa.

      Alkon valikoiman armoilla mennään, mutta pitää laittaa nimi mieleen, jos sitä vaikka vielä tämän vuoden aikana eksyisi patonkimaahan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s