Nesteraportti 2

Sup.

Viime aikoina on toki tullut viinejä nautittua tasaiseen tahtiin, mutta inspiroivia (varsinkaan itselleni uusia) nautintoaineita ei juurikaan ole tullut vastaan. Koska halu pitää blogi hengissä on kova, päätin sitten raapustaa lyhyempiä tekstejä näistä viime päivien ei-niin-sykähdyttävistä viineistä.

Johdanto ehkä ontui hieman, sillä tämä ensimmäinen pullo ei missään nimessä ollut heikko esitys. Suurempi tekijä sen sijaan oli, että se tuli nautittua neljään pekkaan puhtaasti ruokajuomana, joten suuremmat fiilistelyt ja analyysit jäivät tällä kertaa väliin. Kombinaatio Sauvignon Blanc ja vuohenjuusto on taatusti sieltä viinijuustoyhdistelmien kliseisimmästä päästä, mutta mikäli tätä kahden maataloustuotteen liittoa haluaa ummikolle demonstroida niin kaikista varmimmin se onnistuu juurikin tällaisen Loiren jokilaakson klassikon avulla.

Sellaisenaan kylmiltään brutaalin hapokas, jopa irvistystä aiheuttava, mutta vuohenjuustokanasalaatin kanssa erittäin miellyttävä ja tasapainoinen esitys. Herukkaa ja mineraalisuutta tiukassa paketissa. Hyvä esimerkki laatuviinistä, joka tuskin voittaisi halvintakaan uuden maailman SB:tä sokkotesteissä. Se nyt vaan tuppaa vaatimaan rasvaa, jotta hapot ottavat takapakkia ja hedelmä pääsee esiin.

Muistan pitäneeni tämän tuotoksen 2006 vuosikerrasta, joka tarjosi hintaan nähden miellyttävää tasapainoa ja hedelmää ilman suurempia vikoja. Tämä uusi vuosikerta maistui kuitenkin lähinnä miedosti sitruunaiselta mineraalivedeltä. Kyllähän se avokin sanoja mukaillen kivasti raapii suuta, mutta olisi se kiva jotain makujakin löytää. Toki jos haluaa ruuan kanssa 11,5-volttista miedosti sitruunaista mineraalivettä, jossa ei alkoholi maistu, on tämä varmaan hyvä valinta. Varataan nyt kuitenkin mahdollisuus perua nämä tylyt sanat, mikäli kyseessä sattuisi olemaan sunnuntaipullo.

Tiukan arpomisen jälkeen valittu tonnikalapihvin kaveri. Nettihypetys niin viinin kuin Beaujolais 2009-vuosikerran kohdalla on ollut sen verran suurta, että ennemmin tai myöhemmin tämä olisi ollut pakko ottaa testiin. Tuoksun purkkamainen vadelmaisuus toistuu aikalailla miellyttävän hapokkaassa suutuntumassa. Niin raikasta tavaraa, että antaisi tiukan vastuksen mille tahansa rosé:lle kesäisen picnicin ykkösviininä. Ei sillä, että moisia tulisi harrastettua. Ehdottomasti viini, jota juodessa ei haluaisi miettiä sen hintaa. Näin siksi, että vaikka tämä on herkullista tavaraa, on se samalla mahdottoman simppeliä. Niin simppeliä, että 15 € hintalappu tuntuu suhteellisen korkealta. Mikäli sen voi unohtaa, on tämä melkoista nektaria, joka maistui niin tunan kanssa kuin sellaisenaan.

Viime lauantaina oli tiukka valinta kahden valkoisen burgundin välillä. Ilmeisesti olisi kannattanut valita se toinen. Kyseenalainen tuoksu tarjoaa heinää, sitrusta sekä olutmaailmasta tuttua diasetyylistä voita. Keskitäyteläinen, öljyinen suutuntuma ei kuitenkaan vakuuttanut. Tarjolla on hedelmää, voita ja tammesta peräisin olevaa mausteisuutta, mutta tasapainosta tai yhtenäisestä paketista ei ole tietoakaan. Happojakin löytyy, mutta kummasti ne tuntuvat olevan erillään muusta kokonaisuudesta. Paistetun lohen kanssa viinin kehno rakenne ei tullut liian häiritsevästi esiin, mutta samaan suoritukseen olisi yltänyt varmasti moni vajaan seitsemän euron chileläinen. Hintaan nähden heikkoa tavaraa, joka saa vastedes pölyttyä handelin hyllyillä omasta puolestani.

 

Siinäpä kaikki tällä erää, toivottavasti jatkossa valikoituu lasiin iloisempia yllätyksiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s