Nesteraportti

Joulut ja uudet vuodet tuli sitten vietettyä varsin rauhallisissa merkeissä. Nautintoaineitakin löytyi väliltä lasista, mutta jostain syystä kyseisten juhlien yhteydessä tuli nautittua lähinnä perushuttua, josta ei juurikaan kirjoiteltavaa irronnut. Ei sillä, että vieraassa pöydässä tulisi välttämättä suuremmin analysoituakaan ruokajuomia. Toisaalta onhan näissä tapahtumissa pääpaino yhdessäololla ja seurustelulla, ja tunnelmaan ehkä sopivatkin parhaiten mutkattomat perusviinit. Lisäksi uuden vuoden aattona tuli ”nautiskeltua” boolia ja kaapissa maannutta tax-free courvoisieria sekä näiden kahden yhdistelmää siihen malliin, että vähänkään hienommat kuplajuomat olisivat menneet pahemman kerran hukkaan. Totisesti, kyseisenä iltana korkatuista Lindauerista ja Itävallan Brut Excellentista ei jäänyt ensimmäistäkään mielikuvaa maun suhteen. Jälkimmäisen pullo kyllä on hieno. Joulun viineistä lähinnä jäi käteen, että Montecillo Crianza 2006 jatkaa samaa tuttua ja turvallista linjaa, tarjoten miellyttävää tasapainoa tyylikkään tammen, nahkaisuuden ja makoisan marjaisuuden välillä. En ihmettelisi, vaikka päätyisi kinkun kaveriksi jatkossakin. Hyvin kinkun kanssa toimi myös La Chablisienne Chablis 2009, jossa tosin oli melkoisen vegetaalinen makumaailma.

Välipäivinä tuli sitten maisteltua muutama sekalainen viini, josta voisi muutaman sanasen mainitakin.

Kermainen lohipasta ja raikas, hapokas riesling on omissa kirjoissani satavarma kombinaatio. Näin myös tällä kertaa. Lasiin kaatui jo aiemmin hyväksi todettu moselilaisen huipputuottajan perusriesling. 9 grammaa jäännössokeria on tarpeen, kun viinillä on näin aggressiivisen voimakas happorakenne. Avokin kommentin viinin pirskahtelevuudesta (tai ainakin sen illuusiosta) voi allekirjoittaa, sen verran villisti hapot raapivat suuta. Sokerin lisäksi suutuntumaa tasapainottaa myös äärimmäisen runsas trooppinen hedelmäisyys, joka tosin tällä kertaa vivahtaa hiukan karkkimaiseen suuntaan. Toisaalta viinin selkeä mineraalisuus tuo lisää ulottuvuutta, joten karkkimaisuus ei ole mitenkään häiritsevän selkeästi pinnalla. Joka tapauksessa äärimmäisen runsas ja ryhdikäs paketti, joka ei kuitenkaan tunnu raskaalta kiitos matalan alkoholiprosentin. Varmasti kisaa Alkon parhaimman rieslingin paikasta alle 20 € sarjassa.

Jostain käsittämättömästä syystä vuoden ensimmäiselle päivälle oli tullut varattua naudanlihaa. Itselleni tyypilliseen tapaan darra oli myöntänyt makuaistille vapaapäivän ja kuralätty tai hampurilainen olisi ollut huomattavasti osuvampi energianlähde. Pihvit kuitenkin mausteltiin ja iskettiin pannulle, joten pakkohan se oli viinikaapin ovi avata. Luonnollisesti käteen tarttui huokeamman osaston edustaja, jolle ei suuria odotuksia ollut ladattu. Odotetusti makuaisti ei tunnistanut aterialla juuri muuta kuin suht. pippurisen kastikkeen, joten suurin osa ärdeedeestä säilyi seuraavalle päivälle.

Nyt levänneet aistit löysivät tuoksusta lähinnä tummaa marjaa ja tammea, sekä tervan ja savun vivahteita. Tanniineja löytyi, mutta ne eivät juuri kiristelleet suuta, vaan olivat melkoisen pehmeät näin nuorelle (vaikkakin spontaanisti tupladekantoidulle) viinille. Hiukan nahkaa ja mineraalisuutta löytyi rauhallisen tumman marjan seasta, mutta persoonaa kautta särmää ei senkään vertaa. Sinänsä ”pätevä” viini, mutta varsin tylsä ja ehdottomasti ruokaa kaipaava. Mikäli alue kiinnostaa, kalliimpi ja iäkkäämpi Tiempo Briego tarjoaa lisäeuroille varman vastineen.

Tällä viikolla oli taas aika valmistaa kotitekoiset lätyt ja nauttia kiekkojen seurassa toscanalaista. Edellinen vuosikerta Lucarellosta olisi varmasti ollut ikänsä puolesta osuvampi valinta, mutta sen oli vastikään korvannut tuore 2007. Joka tapauksessa karvan verran liian tuhti valinta pizzalle, mutta harvemminhan nämä ruokia täysin kumoon jyräävät.

Tuoksu huutaa vanhaa maailmaa lumoten tummalla kirsikalla ja tallimaisuudella (poo-poo). Luonteikas ja voimakas ”nenä”, jota voisi helposti tuoksutella pidempään. Tai no, rehellisyyden nimissä sitä kyllä tulikin haisteltua pidempään kuin mitä ventovieraiden parissa kehtaisi. En onnistunut maussa lantaa löytämään, mutta maku on silti varsin miellyttävä viikunan ja hillityn mausteisuuden sävyttäessä tunnusomaista selkeää kuivahkoa kirsikkaa, joka pysyy suussa varsin pitkään. Makumaailmalle voimakkaan rungon muodostavat vahvat hapot ja tanniinit, jotka selkeästi paljastavat viinin nuoren iän. Tämä huolimatta siitä, että myös tämä viini koki matkan dekanterista takaisin pulloon ja tuli osin nautittua vasta seuraavana päivänä. Toisin kuin em. espanjalaiselle, tälle on helppo povata valoisaa tulevaisuutta ja parempia aikoja, vaikka onkin jo nyt melkoinen nautinto. Joka tapauksessa hyvää tavaraa, joka antoi hyvän startin viinivuodelle 2011.

Loppuun uuden vuoden lupaus: lupaan jatkossakin syödä hyvää ruokaa ja juoda viiniä ja päivitellä blogia sitä mukaa. Ja ehkä alkaa urheilemaan aktiivisemmin, aika näyttää🙂.

One thought on “Nesteraportti

  1. Tätä blogia lukiessa tulee joka kerta mieleen, että voisinpas viettää hieman enemmän aikaa teillä, teidän ruokavaliossa kun näitä ns. kulinaristisia makuelämyksiä riittää, ruokajuomista puhumattakaan=)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s