Young’s Special London Ale

Tähän mennessä blogi on käsitellut vain ja ainoastaan viinejä. Tämä on luonnollista, koska viineistä kirjoittaminen oli alusta asti syy blogin aloittamiselle, ja blogin nimi syntyi lähinnä hetken mielijohteesta. Elämässä on kuitenkin oltava muutakin kuin vain viinit, joten tällä kertaa maistellaan olutta. Läpät läppinä, mutta siinä missä viinejä tulee harrasteltua, tulee oluita puhtaasti nautiskeltua. Matka alkoi tietysti ihanista suomalaisista massalagereista jatkuen sitten mm. vehnäoluilla, mutta viime aikoina on yksi suosikeista ollut brittiläinen Fuller’s ESB. Samassa hengessä handelista tarttui mukaan uudehko Young’s Special London Ale,  eli myöskin brittiläinen bitteri-tyylinen olut. Mainittakoon vielä, ettei minulla juurikaan ole hajua saati kokemusta oluiden arvioinnista. Sama se, pidän oluesta ja se riittäköön.

Väri on brittioluille tyypillinen kuparinruskea(?). Ammoisina aikoina jo tämä oli minulle peruslagerin juojana turnoff, harmi näin jälkeenpäin ajateltuna. Upea tuoksu on kirpeän hedelmäinen tuoden mieleen jonkun lapsuudesta tutun irtokarkin. Vaikeaa pukea sanoiksi millaiset kiksit irtoaa, kun oluen tuoksu luo tämmöiset mielleyhtymät. Suutuntuma on yllättävän pehmeä, tarjoten varsin moninaisen makumaailman. Hedelmäisyys on mukana maussa, mutta tällä kertaa vain yhtenä komponenttina. Voisin vannoa maistavani pientä leipämäisyytta, mikä suuremmissa määrin olisi mielestäni negatiivinen asia, mutta vivahteena selkeä plussa. Katkeroa löytyy, mutta ei tämä mielestäni kovin haastava olut ole. Missään nimessä tästä ei jää samalla tavalla rutikuiva jälkimaku kuin monen muun voimakkaasti humaloidun oluen kohdalla, kiitos ehkä oluen varsin runsaan suutuntuman. Itse asiassa jälkimaku on monella tapaa varsin miellyttävä, maku viipyilee ja sen takia ei tule samantien pakottavaa tarvetta ottaa seuraavaa huikkaa. Toisaalta, on tämä sen verran hyvää ettei mitenkään ehdi kauaa lasissa vetistyä. Hinta on samaa tasoa kuin muissa ”erikoisoluissa”, eli kallista verrattuna lapin kultaan, mutta kyllähän näissä tuntuu varmemmin saavan rahalleen vastinetta kuin vaikkapa viineissä. Ei tämä em. Fuller’sin edelle mene, mutta hyvää tavaraa on ja en kieltäydy tarjottaessa.

Olutbloggausneitsyys tulee nyt menetettyä sikäli hyvään aikaan, että lähipäivinä alkaa kaiketi virrata monopolin hyllyille jouluoluita. Täysin monopolille tyypilliseen tapaan yksi näistä on tonttuetiketillä varustettu, hedelmäisen raikas antijouluolut La Chouffe, jota on kiva päästä maistelemaan sentään edes yhtenä vuodenaikana. Muitakin tulee varmasti testattua, kunhan alkoholiprosentit pysyvät järkevissä rajoissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s