2007 Weingut Willi Bründlmayer Riesling Langenloiser Steinmassel

2007 Weingut Willi Bründlmayer Riesling Langenloiser SteinmasselItävallan valkoviinien valikoima Alkossa on pieni, mutta laadukas. Se myös muuttuu kalliimpien tuotteiden osalta jatkuvasti, koska tuotteita käsittääkseni harvoin saadaan ostettua suuria eriä. Omassa päässäni Itävalta kuuluu valkoviinimaiden pyhään kolminaisuuteen Ranskan ja Saksan ohella. Muuallakin tuotetaan hienoja valkoviinejä (esim. Pieropanin Soavet, nam), mutta tiukan paikan tullen pärjäisin helposti näiden kolmen maan tuotteilla.

Itävallan ykkösrypäle on tietenkin Grüner Veltliner, josta tehdään parhaimmillaan moniulotteisia ja valkoviinien asteikolla erittäin hyvän kypsytyspotentiaalin omaavia bargaineja. Tämän lisäksi paikalliset Rieslingit tarjoavat hintaluokasta riippumatta hyvää hintalaatusuhdetta. Vähän päälle kympilla ei hirveästi löydä parempia ostoksia kuin Steininger Riesling, kun taas Domäne Wachau 1000-Eimer-Bergin loppuminen hyllyiltä aikoinaan oli jonkimoinen isku palleaan. Näidenkin yläpuolelle makuelämyksenä nousi viinimessuilla maistettu Bründlmayerin vanhojen köynnösten (Alte Reben) rypäleistä tehty 2002 vuosikerran tarhatuote. Tätä ei ikävä myydä edes tilausvalikoimassa, tietääkseni.

2007 Weingut Willi Bründlmayer Riesling Langenloiser Steinmassel (17,84 €)

Suurin osa Alkon valikoiman laadukkaammista Rieslingeistä on iältään 1-2 vuotta nuoria. Tämä tarkoittaa usein, että runsas hedelmäisyys on pinnalla ja viini hakee vielä tasapainoaan. Joissain tapauksissa myös hapot voivat olla vielä aggressiivisen voimakkaat, mikä tosin harvemmin haittaa jos ruokaa on tarjolla. Ennakko-oletus oli, että etenkin tämä viini kehittyisi suotuisasti vielä useita vuosia. Viini oli silti Alkon valikoiman kypsintä osastoa, eli valinta oli tällä haavaa no-brainer.

Viinin tuoksu oli runsaan hedelmäinen, tarjoten myös hunajan vivahteen. Myös maussa hedelmä oli niin runsasta, että en välttämättä olisi arvannut tätä täysin kuivaksi. Mielenkiintoista, sillä viinissä oli varsin runsaat hapot (7g), joita vielä alleviivasi tyylikäs mineraalisuus. Pakko mainita, että viini oli runsaasta hedelmästä riippumatta erittäin tasapainoinen ja maku jatkui suussa kohtalaisen pitkään. Rakenteeltaan tämä ei missään nimessä ole Rieslingien keveimmästä päästä, ja sen tekstuuria voisi kuvailla paremman sanan puuttuessa lähes kermaiseksi. Sanotaan vaikka kompromissina kevytkermaiseksi, niin ei tule luotua täysin vääriä mielikuvia. Ruokien kanssa itävaltalaiset ovat aina toimineet, ja tämäkään ei tuottanut pettymystä lohipastasalaatin kaverina.

Jälleen kerran Itävalta lunasti korkealle asetetut odotukset, ja tarjosi laatua, jolle hintaluokassaan ei löydy ainakaan kovin selkeitä voittajia. Pidän Saksa-hyllyn Fritz Haag Riesling Trockenia parempana, mutta ei tämänkertaisen kohdalla hirveästi kritisoitavaa löydy. Kypsytyspotentiaalia olisi kyllä kiva päästä testaamaan, mutta ei sitä näillä kesäsäillä uskalla enää huoneenlämpöön mitään ostaa pidemmälle ajanjaksolle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s