Deux de Savoie

2014 Domaine des Ardoisières Vin de pays d'Allobrogie Argile Blanc

Savoien viinien fanitukseni on jatkunut kevätkesällä ja fiilikset koko skeneä kohtaan ovat kehittyneet – mikäli mahdollista – aiempaakin positiivisemmiksi. Sattumalta tulin viikon sisään nauttineeksi ”saman” viinin punaisen ja valkoisen version ja kiitettävästi molemmat värit olivat mieleeni.

Domaine des Ardoisières on biodynaaminen, 17 eekkerin tarhat omistava tuottaja, joka luottaa paikallisiin lajikkeisiin. Viinit on nimetty maaperän mukaan ja nimeä ’Argile’ (savi) kantavat putelit ovat edullisimpia (12 ja 18 €). Näistä ylöspäin siirtyessä hinnat kohoavat välittömästi ja kärkiviinit lukeutunevat Savoien kalleimpiin, joskin ovat toki vielä varsin edullisia verrattuna Bordeaux’hon, Bourgogneen ja Pohjois-Rhôneen. Joskus tulee varmasti vielä noita talon hinnakkaampia kokeiltua, mutta jo nämä entry level -viinit onnistuivat painelemaan namiskuukkeleitani aika kivasti.

Valkoinen Argile on sekoitus rypälelajikkeita Jacquère (40 %), Chardonnay (40 %) ja Mondeuse Blanche (20 %). En osaa sanoa kuinka harvinainen tuo viimeinen lajike on, mutta itselläni kyseessä oli ensimmäistä kertaa vastassa. Kaikki talon viinit käyvät villihiivoilla, tämän osalta kolmannes käytetyssä tammessa ja kaksi kolmannesta teräksessä.

Nenä tunnistaa viinistä kirpeitä sitrusaromeja, mineraaleja, piikiveä ja yrttejä. Muscadet’ta ja Sancerrea sekoittamalla saattaisi saada aikaan jotain samanlaista, eli varsin positiivisissa sfääreissä liikutaan.

Suutuntuma on erittäin virtaviivainen ja toisaalta järisyttävän hapokas, mutta toisaalta vuoristopuromaisen raikas ja puhdas. 11,5 %-alkoholin keveyden ja sakkakypsytyksen tuoman hiivaisen runsauden yhdistelmä on jotain kaunista. Kirpeä lopetus laittaa suun supistelemaan oikein miellyttävällä tavalla. Muscadet’ta, Sancerrea, Chablis’ta ja blanc de blancs -samppanjoita rakastavalle tämä savoijilaisviini on silkkaa nannaa ja voissa paistettu ahven oli täydellinen paritus.

2012 Domaine des Ardoisières Vin des Allobroges Argile RougePunainen Argile on sekoitus tuttua Gamayta (80 %) sekä epäilemättä monille eksoottista Persan-lajiketta (20 %). Tynnyrikypsytyksestä ei tuottaja mainitse, mutta toteaa käymiseen tapahtuneen ”Grappe entière”, minkä oletan tarkoittavan, että tertut on viskattu saaviin oksine kaikkineen.

Tuoksu on varsin vetoava sekoitus vadelmaa, kirsikkaa, verta, rautaa ja ”metsän lattiaa”. Vetoava ei tässä ole synonyymi kosiskelevalle, sillä meininki on kohtuullisen hapanta, muistuttaen Juran Trousseauta. Samalla kuitenkin myös graniittimaaperän Syrah hiipii mieleen.

Suutuntuma on enintään keskitäyteläinen ja äärimehukas. Tämäkin väri omaa erittäin tymäkät hapot, jotka tuntuvat aluksi melkoisen armottomilta, mutta toisaalta tekevät viinistä todella energisen, raikkaan ja mielenkiintoisen. Seuraavana päivänä hapot eivät ole enää yhtä ilkeät, minkä johdosta kokonaisuus on selkeästi aiempaa miellyttävämpi ja nautinnollisempi, muistuttaen Fleurien viinejä. Lihaa ei luiden päällä ihan hirveästi missään vaiheessa ole ja tunnettua Rhône-eksperttiä mukaillen maaperä tuntuu siirtyneen lasiin onnistuneesti.

Kasuaalin viininlitkijän ei todennäköisesti olisi kovin helppo pitää tästä punaisesta versiosta, mutta hapokkaiden ja kepeiden ranskalaisten makuun päässeet varmasti arvostaisivat. Itsekään en tätä ehkä suinpäin ryntäisi lisää ostamaan, etenkään, kun avokille tätä olisi turha juottaa. Hyvä viini joka tapauksessa on kyseessä – AFWE approved – joskin vahvistaa vähän uskoa siitä, että Savoie todennäköisesti tulee lyömään läpi valkoviineillään (ja skumpalla), jos jollain.

Road trip 2015 – Chambéry

IMG_0480

Niin mahtava kokonaisvaltainen kokemus kuin Piemonte onkin, ei sieltä lähtö ole kahdella reissullamme ollut raskas, sillä pian on odottanut pala kauneinta Ranskaa – Savoie. Edellisellä reissulla olimme lähteneet Piemontesta ensin Aostaan, mistä kruisasimme Mont Blancin tunnelia pitkin kohti Annecyn järvikaupunkia. Tällä kertaa rajanylitys tapahtui hieman etelämpänä Fréjus’n tunnelia pitkin, kohteenamme Chambéry.

IMG_0482IMG_0483

IMG_0528

Chambéry häviää Annecylle tosiaan järvimaiseman puutteen osalta, mutta on muutoin ihan mukiinmenevä paikka viettää pari päivää. Vaikka asukkaita on vain 11 000 enemmän kuin Annecyssa, on täällä kuitenkin mielestäni kaupunkimaisempi fiilis. Savoie viinialueena tuottaa nykyään timanttisia viinejä useissa eri tyyleissä, mutta syystä tai toisesta emme yhdellekään viinitilalle täällä päätyneet. Sen sijaan paikallisia viinejä tuli ostettua jonkin verran paristakin mainiosta viinikaupasta (Les 400 Crus ja Plaisirs du Vin). Tutustuminen alueen viineihin tulee ehdottomasti kohdallani jatkumaan, mutta jo nyt kiinnostus herää välittömästi, jos etiketissä lukee merkintöjä kuten Chignin, Chignin-Bergeron, Jongieux, Roussette de Savoie, Mondeuse jne.

IMG_0500

IMG_0501

Domaine Jean Vullien Chignin-Bergeron

Onnistuneiden illallistemme putki sai jatkoa, kun päädyimme ruokailemaan kehuttuun ravintolaan nimeltään Carré des Sens. Place Monge ja siltä eri suuntiin lähtevät kadut muodostavat kohtuullisen kokoisen ravintolakeskittymän, mutta on vaikea kuvitella, että taso olisi kauttaaltaan yhtä korkea kuin tässä ravintolassa. Moderni, korkealaatuinen ruokatarjonta yhdistyy täällä rentoon meininkiin, erittäin ystävälliseen palveluun ja varsin maltilliseen hintatasoon. Illan ollessa erittäin lämmin oli ravintolan terassi jotakuinkin täydellinen paikka nauttia laadukkaasta ruuasta ja juomasta.

Kuten äsken tuli sivuttua, on Chignin-Bergeron erittäin kiinnostava appellaatio Savoien valkoviinitarjonnassa. Bergeron on paikallinen nimitys Roussannelle, mutta maistamieni perusteella on tyyli kauttaaltaan huomattavasti raikkaampi ja dokattavampi kuin Rhônen versioilla. Matalammasta alkoholista ja korkeammasta hapokkuudesta huolimatta viinit ovat kuitenkin intensiivisiä, melko kypsiä hedelmäisyydeltään ja niissä riittää potkua runsaammillekin appeille.

IMG_0503

Melko moderni tapa tarjoilla tomaattia ja mozzarellaa yllätti ja miellytti. Tämä oli muuten kolmas vuosi putkeen, kun pääsin ällistelemään ranskalaisen tomaatin herkullisuutta. Toki nämäkin taisivat tulla jonkun artesaaniluomuviljelijän mikroskooppisilta tiluksilta, mutta joka tapauksessa maku oli huikea.

IMG_0504

Viini kesti oletetusti hyvin melkoisen suolaisen ja umamisen kala-annokseni…

IMG_0505

…muttei myöskään jäänyt avokin astetta lihaisamman annoksen jalkoihin. On se vaan jännä, miten hyvin laadukkaat, hyvän rakenteen omaavat valkoviinit monesti toimivat sellaisten annosten kanssa, jotka mielletään niin puhtaasti punaviiniruuiksi kuin vain mahdollista. Kauttaaltaan diggasimme Carré des Sensin meiningistä; tässä on varmasti parhaita paikkoja kaupungissa modernimpaa otetta hakeville. Perinnepaikkoja nimittäin löytyy täältä aika runsaasti.

IMG_0519

Seuraavana, suomalaiselle jo melko järkyttävän kuumana (~35 astetta) päivänä päätimme tehdä ekskursion läheiseen Lyoniin. Kauniista, viehättävästä kaupungista saimme muutoin hyvät fiiwikset, mutta hieman laimea maku jäi tietullista, joka muistaakseni oli yhteen suuntaa ~11 euroa. Navigaattori kuitenkin ilmoitti matka-ajan moninkertaistuvan, mikäli valitsisimme kiertotien, joten vaihtoehtokaan ei houkutellut.

IMG_0517

Hyvää tasapainoa ruuasta ja juomasta nautiskeluun toi patikointi Jardin de la Grande Côten yläpuolelle. Sisäinen masokistini heräsi täysin tällä matkalla ja mieleen tulvivat vuosien kultaamat muistot lapsuuden kesäisistä mäkijuoksutreeneistä. Avokki ei ollut niin innoissaan, mutta selvisi kunnialla loppuuna asti.

IMG_0516 IMG_0514

Lyon on siitä harvinainen kaupunki, että sitä on siunattu jopa kahdella joella (Rhône ja Saône, d’oh). Beaujolais-tuottajien tavoitteena on saada myös Beaujolais virtaamaan täällä entisaikojen tapaan, mutta tällä hetkellä ymmärtääkseni Rhônen viinit ovat kaupungissa numero uno.

IMG_0525 IMG_0522 Kauniista säästä johtuen keskityimme Lyonissa nauttimaan ulkoilmasta ja arkkitehtuurista. Kaupungin maine gastronomian mekkana tuli kokematta, koska sorruimme valitsemaan lounaspaikan umpimähkään nälän yllättäessä kuntoilun jäljiltä. Näistä muutamasta kaupungissa vietetystä tunnista jäi kuitenkin vahva tunne, että tänne pitää tulla pidemmäksi aikaa lähitulevaisuudessa. Muutama vielä korkkaamaton viinipullo tuli napattua puodista nimeltä Le Secret des Vins. Epäilemättä Lyonista löytyy hyviä viinikauppoja vaikka millä mitalla, mutta täällä kannattaa varmasti käydä kaupungissa vieraillessa, sillä tarjolla oli lukuisia hyviä tuottajia ympäri Ranskaa ja palvelu vaikutti erittäin asiantuntevalta.

IMG_0532

Saimme pari hyvinkin hölmistynyttä katsetta, kun tiedustelimme Chambéryssa hyvää paikkaa nauttia fondueta. Eihän tämä paikallisherkku sinänsä mikään hellesään ruoka ole, mutta rakkautemme alppijuustoihin on sitä luokkaa, ettei se vuodenaikaa katso. Parin suosituksen saattelemana päädyimme luovasti nimettyyn Le Savoyard -ravintolaan, joka sijaitsi niin ikään samalla aukiolla edellisiltaisen ravintolamme kanssa.

Kaikista mahdollisista kliseistään huolimatta Le Savoyard oli meille juuri oikea paikka oikeaan aikaan. Nyt oltiin taas niiden yksinkertaisten, mutta täydellisten nautintojen äärellä, jota vanha maailma parhaimmillaan tarjoaa. Oma fondue-laitteistomme odottaa vielä hankkimista, mutta ennemmin tai myöhemmin se on välttämättömyys. Ellei joku sitten perusta Stadiin tähän ruokalajiin erikoistunutta ravintolaa. Wink-wink.

IMG_0529

Philippe Chapot Apremont

Taas oli tarpeen tilata ruuan kyytipojaksi paikallista valkoviiniä, tällä kertaa Apremont-appellaatiosta ja paikallisesta Jacquère-lajikkeesta. Eiliseen verrattuna tämä oli kevyempi, mineraalisempi ja hapokkaampi sekä neutraalimpi hedelmältään. Täydellisen raikas vuoristoviini siis ja erinomainen huuhtomaan alas astetta raskaampi ja rasvaisempi ruokamme.

IMG_0526

En tullut ottaneeksi kelvollista kuvaa Chambéryn muhkeasta, jopa uhkaavan näköisestä herttuoiden linnasta (Château des Ducs de Savoie), mutta pytinki on joka tapauksessa yksi hienoimpia esimerkkejä kaupungin nähtävyyksistä. Muutoinkin kaupungin keskiaikainen osa on varsin komean näköistä aluetta. Kaiken kaikkiaan Chambéry ja sen ympäristö on yksi kivempia paikkoja Ranskassa viettää pari päivää.

Road trip 2015 – La Morra

IMG_0415

Kirjoitin viime vuoden puolella visiiteistämme Trentinon San Leonardolle sekä Barolo-tuottaja Odderolle. Trenton jälkeen seuraava kohde oli siis sumuinen Langhe ja tarkemmin La Morran kylä, jonka liepeillä yövyimme pari yötä Erbaluna-nimisellä tilalla. Aurinko ei näyttänyt naamaansa missään välissä tällä visiitillä, mutta se ei kuitenkaan laskenut tämän maagisen viinialueen vetovoimaa lainkaan. Paikallinen gastronomia oli taas kerran huippuluokkaa – Piemonte on hyvän ruuan ja viinin ystävän taivas.

IMG_0413

Yösijastamme voi mainita sen verran, että jos nyt Azienda Agricola Erbaluna tarjoaakin melko perustasoisen majoituksen, ovat ihmiset massiivisen ystävällisiä (hoitivat ilomielin pöytävarauksemme puolestamme), sijainti miellyttävä ja aurinkoisella säällä kattoterassi varmasti kiva paikka lepuuttaa päivien päätteeksi. Etenkin siis mikäli tykkää täyttää päiväohjelman meitä tiiviimmin tilavierailuilla. Me emme laiskuuttamme tulleet edes maistaneeksi Erbalunan omia viinejä, pois lukien tilan perus-barolo, jota la morralaisessa viinibaarissa laseittain myytiin.

IMG_0403

Kävelyetäisyydellä Erbalunasta sijatseva Osteria Veglio oli saanut siinä määrin positiivista palautetta, että olimme buukanneet sieltä pöydän ensimmäiseksi illaksi. Jälleen kerran Internet todisti voimansa, sillä tämäkin illallinen lukeutui reissun parhaimpiin, joskin taso ehkä oli aiempia reissuja kovempi kauttaaltaan.

IMG_0406 2010 on rankattu alueella huippuvuodeksi, mikä ei toki tarkoita yhtikäs mitään, jos valitsee väärän ideologian omaavan tuottajan viinin. Rocche Costamagnan viinit tiesin ennestään omaan makuun sopiviksi (lue: laadukkaiksi ja perinteisiksi), joten tämä kohtuuhintainen pullo Rocche Dell’Annunziataa oli helppo ja turvallinen valinta. Hyvä viini oli tämäkin ehdottomasti ja pullo tuli viimeisteltyä vaarallisen sujuvasti, ottaen huomioon Barolon tyypillisesti korkeahkon alkoholipitoisuuden. 2010-vuosikerta ei kuitenkaan ole tällä hetkellä millään tapaa optimaalisessa vaiheessa. Vihaista tanniinimuuria ei varsinaisesti ollut, mutta aromimaailma on melko yksioikoinen. Paikallisilla hinnoilla asia ei kuitenkaan harmita kauheasti, vrt. se 80 €+, minkä vaikka Suomessa joutuisi maksamaan.

IMG_0409

Vasikan kieltä, not bad!

IMG_0411

Hmm…kyyhkyä? Näin sanoo hatarat muistikuvat ja sillä mennään. Mehukkuus, kypsyysaste (+paistopinta!) ja soossi olivat joka tapauksessa huippuherkkua ja ankanrinta jäi selkeästi kakkoseksi. Toisin kuin ehkä voisi luulla, barolomme ei jyrännyt tätä hienostunutta annosta lainkaan.

IMG_0410

Vaihteeksi avokin ankkaa ei oltu pilattu makealla kastikkeella, mistä tämä oli enemmän kuin hyvillään.

IMG_0412

Tässä varsin visuaalisesti koruttomassa juustolautasessa ei muutoin ole mitään julkaisemisen arvoista, mutta erittäin huomionarvoiseksi koen sen, että nauttiessamme edelleen pääruuan viiniä keittiö ei turhaan läntännyt keskelle hillokemälliä (niin kuin niin monta kertaa aiemmin), joka oli tappanut kombon viinin osalta. He kuitenkin tarjosivat erikseen mahdollisuutta nauttia juustojen kanssa paikallista artesaanihunajaa, mistä hatunnosto. Bravo!

IMG_0460

Seuraavana aamuna saatuamme vierailun Odderon tilalla päätökseen päätimme käydä tsekkaamassa itse Barolon kylän. Kyllähän täällä jonkinlainen positiivinen värinä oli jo ihan periaatteesta, mutta ei tämä melko hiljainen kylä kyllä kovin unohtumatonta vaikutelmaa tehnyt. Muutamia ravintoloita, puoteja ja viinimuseo kylästä löytyy, mutta mikään must-see-juttu ei Barolo mielestäni ole, vaikka kanssaturisteja jonkin verran riittikin. Visuaalisesti ihan miellyttävä paikka kyllä.

IMG_0451IMG_0459IMG_0462

IMG_0464

Näin pari kertaa Piemontessa lomailleena voin varmuudella todeta, että en ikinä tule käymään täällä ilman, että aterioin edes kerran Ristorante Boviossa. Vaikka sumun takia ei maisemista päässyt tällä kertaa nauttimaan, oli illallisemme taaskin aivan timanttinen kokemus.

IMG_0467

Koska edellisen illan Rocche Costamagna painoi vielä hieman ja avokki hoiti kuskin roolia, päätimme pärjätä puolikkaalla pullolla. En voi väittää olevani maailman valistunein Barolo-fiilistelijä – Conternot, Mascarellot ja Cappellanot ovat vielä kokeilematta – mutta harvassa ovat ne tuottajat, jotka uppoavat makuuni paremmin kuin Marcarini. Verrattuna esimerkiksi sinänsä laadukkaisiin Odderon ja Rocche Costamagnan vastaavan tasoisiin tuotteisiin tämä 2011 Barolo Brunate pääsee selkeästi yhden pykälän verran korkeammalle tasolle. Voimastaan huolimatta se on tietyllä tapaa jännittävän eteerinen ja monitasoinen. Tanniinit eivät kiristä lainkaan, vaikka ne selkeästi läsnä ovatkin. Verrattuna edelliseen illan ns. paremman vuoden viiniin tämä vuotta nuorempi oli myös huomattavasti antavammassa vaiheessa ja koin suunnatonta vaikeutta viedä lasia pois nenän läheisyydestä. Upea melko kohtuuhintainen barolo.

IMG_0468

Kun nyt oli päästy hieman tavallisesta poikkeavien lihojen makuun, niin sama oli jatkaa Boviossa jäniksen satulalla. Taas kerran ei niin voimakas liha toimi tasapainoinen viinimme kanssa upeasti.

IMG_0470

Bovion juustokärry on käsite. Ainoa negatiivinen aspekti on valinnan vaikeus.

IMG_0472Normaalikäytännöistäni poiketen täällä on aina pakko ottaa jälkiruokaa. Timanttinen tulkinta millefogliesta.

IMG_0473

Seuraavana vuorossa Chambéry!