Kaapin tyhjennystä

Positiivinen ajattelu kunniaan! Jos viini ei osoittautunutkaan toiveiden tasoiseksi, on sen nauttimalla kaappiin joka tapauksessa tehty tilaa yhdelle uudelle pullolle. Harmillisesti tämänkaltaisia tapauksia sattui kaksi peräkkäin, mutta suuntaan katseen kohti tulevaa. Tämän postauksen jälkeen siis.

 

 

Burgundilaisittain erikoisesti nimetty Bret Brothers on kaiketi kohtalaista arvostusta nauttiva tuottaja. Lisäksi juuri tämä yleisesti ottaen hyvän vuosikerran viini sai vielä melko tuoreessa Decanterissa kehut hyvänä ”budjettihintaisena” korvikkeena Pulignyn vinkuille. Itse en välttämättä suosittelisi ehdoin tahdoin hankkimaan.

Kauniista runsaan kultaisesta väristä olevan valmis antamaan puoli pistettä sadasta.

Voimakas, omaperäinen tuoksu ei ainakaan ole mitäänsanomaton: voikukkaa, kiiltäväksi lakattua (!) tammea ja viinassa marinoitua sitrushedelmää. Pientä kermaisuutta löytyy myös, mutta kokonaisuutena tuoksu ei ole lainkaan Chardonnaylle tyypilliseen tapaan kermainen. Raikkaasta hedelmäisyydestä ollaan todella kaukana, ja tavallaan viinin tuoksu on erikoisuudessaan mielenkiintoinen, mutta herkullinen tai houkutteleva? Ei oikeastaan.

Keskitäyteläinen suutuntuma on mehevä, sisältäen odotettua saati toivottua laimeammat hapot. Makuprofiilista löytyy vähän feikiltä maistuvaa sitrushedelmää, pähkinää sekä paljon hyvin integroitunutta, jo tuoksusta tuttua lakattua tammea. Viimeinen ei mielikuvana välttämättä avaudu helposti, mutta ilmaisurajoitteisena joudun tyytymään tähän. Viinissä on jotain outoa imelyyttä, ja avokki totesikin viinin maistuvan makealta (jotain, mitä hän ei maininnut Reinhold Haartin kabinettin yhteydessä). Jälkimaku on hiukan alkoholin lämmittämä ja se jättää kuivan tunteen suuhun.

Omalla kieroutuneella tavallaan viinin makumaailma on jossain määrin puhdas ja tasapainoinen. Vaan kun maku ei ole mielestäni kovin miellyttävä, ei näillä attribuuteilla juurikaan ole merkitystä. Mineraalisuuden, raikkauden ja riittävien happojen puute, alkoholisuus jälkimaussa sekä huono toimivuus normaalisti burgundin kanssa hyvin toimivan ruuan kanssa tekee tästä varsin välttelemisen arvoisen viinin. Decanterin ylimalkainen kuvaus ei juurikaan anna syytä olettaa, että oma pulloni olisi ollut viallinen, mutta arvosanan kohdalla mennään pahasti metsään. Makuasioita, kai.

 

 

Tunnin dekantoinnin jälkeen ruuan yhteydessä nautittuna Le Cinciole Chianti Classico ilmensi monia alueensa viineille tyypillisiä piirteitä, mutta oli epätavallisen tiukka ja bitterisen hapokas. Reilu kolmannes siirtyi jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Yllätykseksi minkäänlaista muutosta ei tapahtunut seuraavan vuorokauden aikana.

Viinillä on komea tummanpunainen väri, joka on kuitenkin selkeän läpinäkyvä.

Tuoksu on hyvin tummansävyinen ja maanläheinen: tummaa hapankirsikkaa, karpaloa, yrttejä sekä tuhkaa. Runsaasta, kypsästä tummasta marjasta huolimatta tuoksussa on myös suolaisuuden tuntua.

Samat jutut toistuvat maussa, alussa on tarjolla jopa räjähtävän runsasta, mehevää tummaa kirsikkaa. Kypsyydestä huolimatta minkäänlaista makeutta ei ole havaittavissa. Suolaisen mineraalisuuden ja voimakkaan hapokkuuden saattelemana päästään pian tiukkaakin tiukempaan jälkimakuun, joka saattaisi jonkun mielestä olla jopa luokkaa brutaali. Harvoin tulee vastaan viiniä, joka täysin kypsästä hedelmästä huolimatta sisältään näin voimakkaat hapot ja tiukat tanniinit. Vaikka olen nimenomaan askeettisen kuivan, hapokkaan Sangiovesen ystävä, on tämän viinin jälkimaku liian ärjy, jotta viinistä voisi rehellisesti nauttia.

Toisaalta myös puutteita löytyy. Alun runsaan hedelmän ja jälkimaun välissä maku ohenee hetkellisesti ja kaiken happojen ja tanniinien aiheuttaman kiristelun ohessa mielestäni alkoholi puskee snadisti läpi. Kaiken kaikkiaan viinistä uhkuu jonkinmoinen hiomattomuus. Vaikka periaatteessa liikutaan Riecinen ja Fèlsinan edustamassa rutikuivassa ja ehdottomasti ruokaa vaativassa tyylisuunnassa, jäädään näiden kahden hienostuneisuudesta hyvin kauas. Joku voisi kuuluttaa kypsytyspotentiaalin perään, mutta pahoin pelkään hedelmän hellittävän ennen happoja ja tanniineja.

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s