N.V. Pierre Péters Champagne Extra Brut

 

Lähes vuoden mittaisen hautomisen jälkeen annoin periksi ja korkkasin tämän erittäin arvostetun viljelijätuottajan samppiksen. Homman nimi: rutikuivaa chardonnayta lajikkeen parhailta kasvupaikoilta Champagnesta.

Pullataikinan ja vaniljan nostaminen esiin tuoksusta saattaisi viedä mielikuvia esimerkiksi Bollinger NV:n suuntaan, mutta vaikka nämä aromit läsnä ovatkin, on kyseessä hyvin erilainen tuotos kuin Bondin kuplajuoma. Ennen kaikkea tämä äärimmäisen puhdas tuoksu on mineraalinen – itse asiassa jopa kivinen – sisältäen lisäksi myös freesiä, hillittyä omenaa. Herkkä ja intensiivinen samanaikaisesti.

Suutuntumaltaan viini on jopa rapisevan kuiva, olematta kuitenkaan lainkaan ankara tai aggressiivinen. Hapokkuus on tosiaan äärimmäisen korkealla tasolla. Myös kuohu on vaikuttavan napakka ja tiheä, ja hyvinkin viipyilevä. Makuprofiilista löytyy omenaa, suolaista mineraalisuutta, hieman taikinaa sekä yrttejä. Nämä vivahteet ovat kuitenkin tässä tapauksessa täysin sivuseikka, ainakin tätä suolaista mineraalisuutta lukuunottamatta. Kyseessä on aivan mahdottoman intensiivinen, tiukkarakenteinen ja kuitenkin tasapainoinen samppis. Cellartrackerissa länsinaapurimainen käyttäjä oli rinnastanut viinin huippuluokan kivennäisveteen, mikä on mielestäni aika osuva kommentti.

Mikään seurustelusamppanja tämä ei ole, joskin aperitiivina yksi lasi on ehdottomasti paikallaan. Täydellinen harmonia löytyi tällä kertaa toast skagenin kyytipoikana. Makumaailmat osuivat aivan upean tyylikkäästi yksiin ja katkismössön kermaisuus pehmensi samppiksen suutuntumaa juuri oikeassa määrin. Sellaisenaan nautittuna avokki valitteli jälkimaun olevan hiukan ohut, mikä pitänee paikkansa, mutta etenkään ruokajuomana tämä ei juuri pääse häiritsemään. Persoonallisen tyylikäs, puhtaan teräksinen viini, joka kannustaa kokeilemaan tuottajan muuta tarjontaa.

About these ads

2 vastausta artikkeliin ”N.V. Pierre Péters Champagne Extra Brut

  1. PP on ehkäpä parasta kuplivaa ikinä! Ja extra brut erityisesti. Miksi minkään pitäisi olla ”seurustelusamppanja”? Champagnen paikka kartallla, joka takaa sille aina hyvän hapokkuuden, tarkoittaa, että se on aina parhaimpia ruokajuomia.

    • Sanalla ”seurustelusamppanja” on toki paha kaiku. En kuitenkaan tarkoita sillä tällä erää mitään keltaista leskeä, feuillattea tai pommeryä vaan jotain hedonistista, mutta kuitenkin huippulaatuista juomaa, kuten keväällä blogissa noteeraamani Henri Giraud Hommage á Francois Hemart, joka oli todellinen herkku. Myöskin Fleur de l’Europe menee mielessäni tähän luokkaan, ikääntyneitten aromiensa takia sitä arvostaa melkeinpä parhaiten ilman ruokaa. Tälläisia ”seurustelusamppanjoita” pitäisi ehdottomasti olla enemmänkin tarjolla!

      Ja en tosiaan sanonut sillä, että PP’n pitäisi olla yhtään mitään muuta kuin mitä se on, päinvastoin. Mielestäni juuri se on samppanjoissa niin hienoa, että etenkin viljelijätuottajista puhuessa erilaisten tyylien skaala on niin suuri.

      Harmi, että Champagnen paikka kartalla ei estä monia taloja tuottamasta vuosittain järkyttäviä määriä vesitettyjä, matalahappoisia seurustelusamppanjoita :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s