2010 Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling Spätlese

2010 Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling SpätlesePitkä muuttopäivä takana ja ihkauudet ensiasunnon ostajat melkolailla finaalissa. Laseihin tarvitaan siis rentouttavaa, palkitsevaa täytettä, eli ei kun samp…risukkapullon korkki auki ja kolmoislutzilla sohvalle.

Olin etukäteen täysin tietoinen tämän laatutuottajan hc-vuosikerran viinin elinikäodotteesta, mutta tartuin pulloon kuitenkin itsevarmasti tietoisena siitä, että Bernkastel-Kuesista löytynee helposti piakkoin uusia tulokkaita tilalle. Lopputulema pienten lasillisen jälkeen oli se, että olimme molemmat varsin valmista kauraa siirtymään unten maille ja suurin osa pullosta siirtyi yöksi jääkaappiin. Vuorokauden mittainen rauhoittuminen ei tehnyt viinille lainkaan pahaa, päinvastoin.

Massiivinen, mutta yllättävän selkeäpiirteinen tuoksu pursuaa makean kirpeää sitruunan, ananaksen ja karambolan värjäämää hedelmää. Kiinnostustani viiniä kohtaan lisää huomattavasti sen aromimaailman vakuuttavan rodukas kalkkikivinen väre.

Mitä tulee makuun, ampuu viini vielä tuoksuakin kovemmin kaikilla sylintereillä. Myönnettäköön, että muutamaa vielä konsentroituneempaakin Spätlese-risukkaa on tullut maistettua, mutta missään nimessä tämän vanhanpiian rehevyyttä ei voi liikaa korostaa. Onneksi vuosikerralle yhtä lailla tyypillisesti läsnä on huippujykevä, alusta loppuun asti tuntuva happorakenne, eli jos viini nyt ei ole kaikista kevytliikkeisin, niin raskas tai veltto se ei myöskään ole. Viinin yltäkylläinen hedelmä on tuoksun kaltaista, Mittelmoselille ominaista kypsää, persikankiveen ja mausteisuuteen päin kallellaan olevaa lajia, joka hurmaa kirpeydellään. Tuo risukoiden mitä hienoin attribuutti vain korostuu jälkimaussa, joka huomion arvoisesti tuntuu lähes kuivalta ja pistään suun napsaamaan todella kiitettävästi.

Jos preferenssini ehkä ovatkin Saarin paradoksaalisen painottomien, viileänhedelmäisten viinien suunnalla, ei tätä röyhkeän runsasta spätleseä kehtaa millään tapaa dissata. Näin jälkikäteen ajateltuna vuorokauden mittainen hidashapettaminen tuntuu lähes pakolliselta, sillä makeuden tunteen lievä hilliintyminen teki ihmeitä viinin dokabiliteetille, jos nyt vieläkin puhutaan jälkiruoka-/herkutteluviinistä aperitiivin tai ruokajuoman sijaan. Kuten odottaa sopi on viinin kellarointipotentiaali huima, mutta niin kuin aina ennenkin, en omalla kohdallani näe ensimmäistäkään tarvetta lähteä testaamaan sitä.

2010 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Savigny-lès-Beaune 1er Cru Les Vergelesses

2010 P. Dubreuil-Fontaine Père & Fils Savigny-lès-Beaune 1er Cru Les VergelessesViime kesänä hankittu puolikas laatikko Bourgognen viinejä on tähän asti saanut levätä vaakatasossa. Viime lauantaina kuitenkin tuli kuin puskista tarve kokea autenttisen Pinot Noir’n hurma ja se oli sitten menoa. Puolivalistuneesti valikoin pöytään pulloista vähäisimmän, joskin Dubreuil-Fontainella vieraillessa ongelmana oli lähinnä valita niin monista hyvistä vaihtoehdoista, että puolivillaisia ostoksia ei tarvinnut tehdä.

Dubreuil-Fontainen kevyt ote viininteossa on havaittavissa jo silmillä, niin ohut on kauniin punaisen viinin väri lasissa. Tuoksu sen sijaan syöksyy sieraimiin voimilla, hurmaten etualalla makean kirsikan ja mansikan väritteisellä hedelmällä sekä ruusun terälehdillä, taustalla hennoilla tallimaisilla ja sienimäisillä vivahteilla. Todella hienovarainen aromimaailma tarjoaa tyylikkäästi ja selkeästi kaikkea sitä, mitä nuorelta kohtuuhintaiselta Pinot’lta vain tohtii odottaa.

Suussa viini on kevyt ja silkkinen, omaten kuitenkin samalla todella vaikuttavan presenssin. Kevyt maku paradoksaalisesti pursuaa mitä kirkkainta kypsää, kirsikkaista punaista hedelmää, vahvistettuna mitä hienovaraisimmalla vivahteella kuivaa tammea. Sopusuhtaisia tanniineja löytyy runsaasti, mutta ne ovat kypsintä ja hienojakoisinta mahdollista sorttia, antaen kevyelle viinille leveyttä ja tekstuuria. Kokonaisuutena viini on uljaan tasapainoinen ja puhdaspiirteinen – kaikesta turhasta riisuttu – Pinot Noir’n ilmentymä joka vaatii juojansa sataprosenttisen huomion. Ainoastaan jälkimaku kaipaisi kentius hiukan lisää täytettä, mutta muutoin viiniä ei yksinkertaisesti sovi moittiminen – tämä on juuri sitä itseään, jota olin toivonutkin saavani.

Samassa yhteydessä nauttimamme karitsan sisäfilee omasi hieman liian voimakkaan yrttisyyden, jättäen viinin alleen, mutta sen sijaan Taleggio-juusto osoittautui täydelliseksi kumppaniksi. Ruuasta kuitenkin viis, näin hienoa keveyden ja salaperäisen voimakkaan intensiteetin omaavaa viiniä litkii pohtien ongelmitta sellaisenaan.

2012 Domaine du Vissoux / Pierre-Marie Chermette Fleurie Poncié

2012 Domaine du Vissoux / Pierre-Marie Chermette Fleurie PonciéViinikaappi on tyhjentynyt niin huolestuttavan hitaasti hellepäivien kannustaessa viinin sijaan naatiskelemaan oluita, aperol spritzejä ja gin toniceja, että lähes vastentahtoisesti jouduin alkuviikosta nappaamaan putelin ruokapöytään. Koska koen pääseväni heikosti käsiksi laatuviinien nyansseihin hellesäillä, tarrasin kiinni pulloon, johon ei juurikaan ollut odotuksia ladattu. Beaujolais toki on kesäviineistä – ainakin punkuista – tyylillisesti parhaimpia, mutta viimeisimmät testatut kategorian viinit ovat uponneet huomattavan heikosti itselleni ja avokille vielä sitäkin huonommin. Innostus alueen viinejä kohtaan onkin laantunut huipustaan kohdallani melkoisesti, mutta kaikkea aikansa.

The slope’s south-easterly aspect gives this cuvée feminine elegance that is very representative of AOC Fleurie. The terroir of Poncié lends the wine quite pronounced characteristics. This is a thirst quenching wine that opens quite quickly. The tannins are so supple that it slips right down.

Tuottajan kuvaus viinin persoonallisuudesta kuitenkin sopii melko lailla täydellisesti lämpimän kesäillan henkeen. Käyttötarkoitus ennen kaikkea; ei Montrachet’ta mäkkisafkan kanssa.

Uljaan tummanpunainen viini ei lasissa odotetusti ja toivotusti paksuudella juhli. Parfyyminen, vadelman ja karpalon dominoima sekä yrttisillä ja kivisillä vivahteilla varustettu tuoksu omaa mainion sitrusmaisen kirpeän sävyn. Nuorelle viinille tyypillisesti sulfiittia löytyy hiukan, mutta ei häiritsevästi.

Maun osalta Poncié pursuaa eloisuutta ja mehukasta hedelmää. Rasvaa ei kevyestä viinistä ole löydettävissä, mutta ohut se ei missään nimessä ole. Lähes olemattomat tanniinit antavat hyvää kontrastia Clos de la Roiletten saman kommuunin viineille. Simppeli ja primäärinen maku on mahtavan kirpeä, täynnä erittäin puhdaspiirteistä kirsikkaa ja karpaloa väritettynä tuntuvalla kivisyydellä. Viinin hedelmä maistuu jopa makealta, mutta yleisfiilis on silti rapsakan kuiva ja hyvin hapokas. Dokabiliteetti on korkea aina kirpeää, hiukan bitteristä jälkimakua myöten ja tuottajan lupausten mukaisesti viini sen kun soljuu kurkusta alas.

Avokkia ei tämäkään bojo saanut hihkumaan onnesta, mutta hiukan laajemmalle ulottuvat omat makumieltymykseni tämä huiman energinen viini tavoittaa ja sikäli auttaa pitämään Domaine du Vissoux’n niiden tuottajien listalla, joiden viinejä rohkenen jatkossakin ostaa. Kotiasioiden kunnossapidon nimissä en kuitenkaan usko lähitulevaisuudessa korkkaavani Beaujolais’n viinejä kovin tiheään.

De Sousa et Fils Champagne Cuvée 3A Grand Cru Extra Brut

De Sousa et Fils Champagne Cuvée 3A Grand Cru Extra BrutViallinen viini on aina ikävä takaisku. Varsinkin omalla kohdalla, kun en juuri koskaan osta samaa viiniä useampaa pulloa, ainakaan maistamatta. Viikon takainen Charles Heidsieck jätti sen verran pahan maun, etenkin kuvainnollisesti puhuen, että koin olevani oikeutettu korkkaamaan lähestulkoon heti perään toisen pullon samppanjaa. Sivuhuomiona tajusin muuten juuri, että viimeisen parin vuoden ajalta kaikista räikeimmät sunnuntaipullot ovat sisältäneet poikkeuksetta joko rieslingiä tai samppanjaa, joista etenkin jälkimmäinen harmittaa sekä korkeampien hintojen että odotusten takia.

Portugalilaista syntyperää oleva, Avizen Grand Cru -kylässä majaileva de Sousan samppanjaperhe ei ole tuottajista tunnetuimpia, mutta iäkkäät köynnökset, biodynaamiset menetelmät sekä melkoisen maineikkailla mailla sijaitsevat tarhat antavat syyn odottaa laatua. Työskentely sekä tarhoilla että kellarissa on perinteitä mukailevaa ja sikäli erittäin työintensiivistä, jopa pullojen tanssituksen tapahtuessa käsin. Hieman vähemmän innoissani olen talon tavasta vinifioida ja kypsyttää viinejään barrique-tynnyreissä, mutta toisaalta onhan noita hyviäkin tammisia samppanjoita tullut juotua.

Äärimmäisen moderniin, näyttävään pakettiin kääritty viini sisältää melko ilmiselvästi kolmen a-alkuisen Grand Cru -kylän palstojen viiniä. Puolet sekoituksesta on Avizen Chardonnayta, loput Aÿn ja Ambonnayn Pinot Noir’ta, neljänneksen kumpaistakin. Tästä pullotteesta on sakat poistettu joulukuussa 2011, eli jonkin verran on sakkakypsytyksen jälkeistä pulloikää viinille jo kertynyt.

20140726_104006

Cuvée 3A:lla on lasissa houkutteleva vaaleankultainen väri sekä tietysti tuhottomasti pienenpieniä kuplia. Raikas tuoksu herättää innostukseni välittömästi, tarjoillen runsain määrin selkeitä, mutta hyvin hienovaraisia aromeja. Etualalla tuoksu on kuin jälkiruoka, lumoten hyvin runsailla vaniljaisilla ja briossisilla aromeilla. Niiden alta paljastuu pehmeitä persikan ja omenan vivahteita sekä lievää vanhaa puuta. Hieman merellistä suolaisuuttakin on havaittavissa viinin vastuttamattomassa aromimaailmassa.

Tiheä, runsas mousse täyttää suun pitkäksi toviksi, paljastaen altaan viinin joka tuntuu selkeästi takaetiketin Extra Brut -merkintää makeammalta. ”Valkoinen” hedelmäisyys on kummastuttavan eksoottista samppanjalle; tyypilliset vihreän omenan, sitruunan tai kirsikan aromit eivät ole lainkaan framilla tässä viinissä. Täyteläinen suutuntuma saa hyvää nostetta viinin korkeasta hapokkuudesta, joka laittaa jälkimaun maistumaan muuta viiniä selkeästi kuivemmalta ja kirpeämmältä. Hienostunut ei ole termi, jota käyttäisin tämän viinin mausta. Sellaista rodukasta luonteikkuutta tai eleganssia, mitä etiketin mainitsemilta tarhoilta odottaisi, ei yksinkertaisesti ole löydettävissä. Ennemminkin viinissä tuntuvat tuottajan valitseman valmistusmenetelmät, jotka toki ovat antaneet suutuntumalle hienon ilmavuuden ja runsauden, mutta samalla peittäneet – jopa tukahduttaneet – primäärihedelmän melko ikävästi.

Reilun tunnin hengittelyn jälkeen jälkimaussa alkaa tulla esiin toivomaani rodukasta kalkkikivisyyttä, mutta samaan aikaan muun maun osalta on tammisuus alkanut nostaa päätään. Positiivisena piirteinä makeus on integroitunut aiempaa paremmin ja suutuntuma muuttunut vieläkin palettia hellivämmäksi. Lopputulema kuitenkin on, että viini jättää odotuksiin peilattuna auttamattomasti kylmäksi. 37 eurolla saa Épernayssa yhtä sun toista, joten olisin rahani voinut käyttää huomattavasti paremmin. Aina pitää kuitenkin ottaa opiksi, joten jatkossa pyrin yhä selkeämmin välttämään tammitettuja samppanjoita, ellei sitten kyseessä ole jonkin pohjoisemman huippukylän Pinot Noir -voittoinen pullote.

Charlie, Ridge ja Nikolai

Kuluneet hellepäivät ovat olleet erittäin haasteellisia blogin pitämisen kannalta. Kesän vihdoin saavuttua pieni, kalpea suomalainen on samantien kyykyssä, valittamassa vuolaasti virtaavaa hikeä ja pc:n ruutua häikäisevää auringonpaistetta. Nyt kuitenkin sain koottua itseni ja taisteltuani noin tunnin verran WordPressin/antivirusohjelman kuvanlisäysbugin kanssa olen valmis antamaan blogille hiukan tekohengitystä.

20140717_214602

2000 Charles Heidsieck Champagne Brut Millésimé

Teimme hiljattain alustavat kaupat ensimmäisestä omistusasunnostamme ja sitähän piti juhlistaa samppanjan ja sekalaisten herkkujen kera. Pari vuotta hautomani pullo kuitenkin osoittautui – totta kai – hiukan vähemmän kuin täysin kurantiksi, joskaan ei juomakelvottomasti. Käytännössä siis pahin mahdollinen skenaario kävi toteen, sillä selkeästi viallinen pullo olisi tullut välittömästi korvattua uudella.

Makeaa Pinot Gris’tä lasissa muistuttava keltainen viini ei paljastanut puutteittaan vielä tuoksussa. Muhkea, herkullinen paahtoleipäisyys yhdessä tuntuvan vaniljaisuuden sekä runsaan uuniomenaisen hedelmän kanssa muodostivat erittäin houkuttelevan aromimaailman, josta löytyi kuitenkin myös selkeitä sitruksisia ja mineraalisia vivahteita, joiden ansiosta kokonaisuus oli huomattavan vivahteikas ja eläväinen.

Paletilla viini oli niin ikään muhkea pläjäys, omaten varsin pureskeltavan tekstuurin ja jopa maanläheisen makumaailman. Hengittäessään lasissa viini tuntui alati kasvavan ja voimistuvan. Pinot Noir’n lievä dominanssi olisi ollut arvattavissa, muttei niinkään tummien hedelmäaromien johdosta vaan enemmänkin rakenteellisten seikkojen osalta. Paahtoleivän, omenan ja melko tuntuvan mausteisuuden väritteinen maku oli sinänsä miellyttävä, mutta talolle tyypillinen, nykystandardeilla korkeahko 12 g/l dosage tuntui huomattavan selkeältä tähän ikään päässeelle viinille – jopa hieman irralliselta. Tasapaino ontui eleganssin ollessa täysin kateissa – kuin olisi juonut täysin eri viiniä kuin kaksi vuotta sitten Reimsissä.

20140721_185411

2010 Ridge Cabernet Sauvignon Estate

Saimme viikonloppuna vanhemmiltani kohtullisen satsin mökiltämme poimittuja kantarelleja ja sehän tarkoitti ainoastaan yhtä asiaa. Tai no, risottokin olisi ollut mahdollinen jos säät olisivat olleet viileämmät, mutta nyt oli pakko hakea kaupasta kunnon pihvit ja valmistaa kylkeen kermainen sienilisuke.

Koska kyseessä oli maanantai-ilta tuntui puolikas pullo hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi muistin lukeneeni hiljattain positiivista arviota Ridgen Estate Cabernet’n juurikin 2010-vuosikerrasta, joten en kokenut lähteväni vauvantappolinjalle tämän kanssa. Jenkkityyliin etiketissä puhutaan Cabernet’sta, mutta totta puhuen kyseessä on täysiverinen Bordeaux-blend aina Petit Verdot’ta ja Cabernet Francia myöten, mikä ainakin omaan korvaan kuulostaa merkittävästi 100 % Cabernet’ta houkuttelevammalta.

Uljas tummanpunainen neste kalpenee huomattavasti reunoille mentäessä. Tuoksu on häpeilemättömän intensiivinen ja ilmaisuvoimainen, lyöden tiskiin massiivisen mustaherukkaisen aromin, jossa on makeutta ilman ylikypsyyttä. Taaempaa löytyy hienovaraisen tyylikkäitä punaisen kirsikan, raudan, kahvin ja kuivan puun vivahteita. Right on!

Paletilla viini on hyvin jämäkkä ja jenkkityyliin itsevarmuutta uhkuva. Etualalla on kasoittain kuivaa mustaherukkaa, jota kannattelevat tuntuvat tanniinit. Hedelmäisyys on kaiken kaikkiaan primääriä ja melko simppeliä, mutta yhtä kaikki mehevän makoisaa.Yleisfiilis on huomattavan freesi ja selkeäpiirteinen; kyseessä ei todellakaan ole mikään iso cabernet. Dokabiliteetti on lajityypille huomattavan korkea, joskin loppuvaiheilla löytyy melko tuntuvaa mausteisuutta/bitterisyyttä, joka hieman rajoittaa viinin soljumisnopeutta. Tämän tiehidasteen takaa löytyvä kuiva jälkimaku on kuitenkin todella harmoninen ja pitkäkestoinen.

Loppufiiliksinä viini on selkeästi odottamaani kevyempi – vaikkakin alkoholia on ainoastaan 13 % – mutten voi sanoa olevani mitenkään pettynyt. Kenties olisin kaivannut vielä kovemmin puraisevia tanniineja, mutta toisaalta viinin hedelmä ei mahdollisesti olisi siinä tapauksessa kantanut enää jälkimakuun asti. Hyvä viini yhtä kaikki, Ridge-faniuteni jatkaa kasvuaan.

20140720_205329Harvemmin tuppaan hehkuttamaan viinikaappini uusia tulokkaita, mutta joskus harvoin en vain voi vastustaa kiusausta. Siskoni räjäytti pankin vierailemalla kesälomallaan Itävallan vanhimmalla biodynaamisella viinitilalla Nikolaihofilla ja nappaamalla mukaansa tuomisiksi pullon tilan (kenties koko Itävallan?) ykkösrisukkaa, Steiner Hundia. Tähän asti taloutemme ainoan koiran roolia toimittanut Dali ei ollut uudesta tulokkaasta yhtä yksiselitteisen innokas.

Taas kerran olen vanhan tutun haasteen äärellä, eli hautaan viinin kaappiin vailla järkevää ajatusta sen juomisajankohdasta. Sen lisäksi, että Steiner Hundin sanotaan kehittyvän vuosikausia, mainitaan sen paranevan avaamisen jälkeen jopa viikkojen ajan. Kenties edessä on taas yksi huikea antikliimaksi, mutta olen joka tapauksessa vieläkin kuin pieni lapsi jouluaattona, mitä tulee tähän tuliaispulloon.

2009 Von Schubert Maximin Grünhauser Herrenberg Riesling Kabinett

2009 Von Schubert Maximin Grünhauser Herrenberg Riesling KabinettAlettuani eilen vihdoin toipua tämän kesän jo toisesta rankasta varpajaisviikonlopusta heräsivät voimakkaat mieliteot flammkuchenia ja Kabinett Rieslingiä kohtaan. Eihän ~60 gramman jäännössokeri ja suolainen piirakka mikään match made in heaven ole, mutta molempia oli nyt yksinkertaisesti saatava.

Von Schubert oli viimeisiä nimiä Moselin tuottajien ämpärilistallani ja tämän pullon myötä alkaakin olla ensikosketus luotuna lähes jokaiseen nimekkääseen lafkaan alueella. Epäilemättä vähemmän nimekkäitä kovan luokan tuottajia seudulla vielä riittää, minkä lisäksi koen tehtäväkseni kartuttaa kokemusta myös parhaaksi todettujen tuottajien eri tarhojen tuotoksista, joten Moselin viinien koluaminen jatkuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä pitkään.

Tämä Herrenberg-tarhan viini omaa jumalaisen vangitsevan ja herkullisen aromimaailman. Mitä monimuotoisin hedelmäaromien kirjo sisältää muun muassa ananasta, vihreää omenaa ja persikan kiveä, joiden lisäksi viini saa särmikkyyttä aivan lievästä petrolin vivahteesta. Huomattavinta tuoksun aromeissa on niiden puhtaus ja selkeys: sokerisuutta tai ylikypsyyttä ei ole mitenkään löydettävissä.

Paletilla viini omaa odotuksien mukaisesti kypsän, tiiviin hedelmän, mutta yllättäen konsentraatio on todella kohtuullinen sekä hyvin napakasti paketoitu. Hapot jäävät kauas aggressiivisesta, mutta silti viini on mahtavan eloisa ja ryhdikäs sekä ylellisen ilmava. Verrattuna moniin tämän päivän ”Spätlese-Kabinetteihin” tämä viini maistuu kaikin puolin kabinettilta, eli kokonaisuus on hyvin sulavaliikkeinen ja kepeä. Maussakaan ei ole havaittavissa piirteitä jalohomeesta, hedelmän ollessa juuri sellaista ”viileän kivistä”, jota Moselin eteläosien viineiltä toivoisi. Viinillä on moitteeton tasapaino aina huippufreesiä, upean kirpeää jälkimakua myöten ja avokin ladellessa ylisanoja joudun itse jo tavoittelemaan pulloa uutta kaatoa varten.

Säiden muistuttaessa vihdoin oikeaa kesää voin todeta epäonnistuneeni surkeasti, mitä tulee Moselin hedelmäisten risukoiden korkkaamiseen näinä kesäkuukausina, mutta saatuani arvokkaan muistutuksen tältä mahtavalta viiniltä voin vaivatta ennakoida hamuavani piakkoin lisää. Ja mitä tulee niihin huipputuottajien muihin tarhoihin, niin ostoslistalle menivät samantien Von Schubertin muiden tarhojen, erityisesti Abtsbergin viinit. Sivuhuomiona flammkuchen oli taivaallista, eikä vähiten Ruoholahden Citymarketin lihatiskin upean suolaisen pancettan ansiosta.

20140717_124549

2010 Vincent Dauvissat Chablis

2010 Vincent Dauvissat ChablisTuskaisen verkkaisesti lähestyvällä kesälomallamme on luvassa kokonaiset kaksi yötä Chablis’n kylässä. Sen lisäksi että odotan kovasti pääseväni nauttimaan paikallisesta ruuasta, juomasta ja ilmapiiristä siintää mielessäni kaksi nimeä, joiden viinejä palan halusta päästä hamstraamaan: Raveneau ja Dauvissat. Ranskan tunnetuimmasta alueista puhuttaessa ovat aivan arvostetuimpien tuottajien viinit paljolti tavan tallaajan tavoittamattomissa, mutta Chablis’n kohdalla tämä ei välttämättä päde.

Raveneaun vinkkujen hinnat toki hipovat pilviä ulkomarkkinoilla, varsinkin rapakon takana, mutta Ranskassa asia saattaa olla toisin, mikäli onnistuu pulloja jostain löytämään. Sivuhuomiona ei tietenkään ole mitenkään itsestään selvää, että yleinen arvostus menee yksiin omien mieltymysteni kanssa, mutta pakkohan se on ottaa asiasta selvää, sillä hinnat eivät ainakaan ole laskemassa tarjonnan pysyessä vakiona.

Dauvissat’n viinejä löytää ainakin Ranskasta kohtuullisen helposti, joskin hintataso on todella vaihteleva. Tämä kohtuullisella 25 euron hinnalla hankittu ”perus”-Chablis saa rypäleensä palstalta, joka sijaitsee maineikkaan premier crun La Forest’n välittömässä läheisyydessa ja omaa identtisen maaperän. Ero appellaation keskivertoon tuotteeseen on siis tältä osin selvä, mutta lisäksi talon kaikkien viinien tapaan tämä viini viljellään ja tuotetaan käsityönä kemikaaleja viimeiseen asti välttäen (ei varsinaisesti ongelmatonta näin viileissä kasvuolosuhteissa) sekä alueen perinteiden mukaisesti kypsytetään 6-8-vuotiaissa tammitynnyreissä.

Tuoksu? Rakkautta ensinuuhkaisulla. Syvä, kompleksinen aromimaailma koostuu pitkälti kypsästä, mutta fokusoituneesta sitruunan ja limen väritteisestä hedelmästä ja suolaisesta meri-ilmasta (todellakin!), minkä lisäksi tarjolla on selkeitä, mutta tyylikkäitä ja kosiskelevia paahdetun pähkinän, mausteiden ja kuivan tammen vivahteita. Lisäksi en voi olla noteeraamatta lievää, mutta helposti havaittavaa juustoista vivahdetta, joka vain tuo lisää kokonaisuuteen. En todellakaan ole mikään tammitetun Chablis’n puolestapuhuja, mutta tuoksun osalta tammenkäyttö on ollut mestarillista.

Paletilla viinillä riittää viskositeettia, mutta samaten rakennetta ja ryhtiä. Teräksisyydestä ei voi puhua, mutta raikkaaksi, selkeäpiirteiseksi ja eloisaksi viiniä voi hyvällä omallatunnolla kuvailla. Hedelmää ei missään nimessä ole liian vähän, mutta ihanteelliseen tapaan viinin sitruksinen hedelmäisyys edustaa neutraalimpaa päätä. Tammi tuntuu myös maussa, mutta oikeastaan pelkästään maun ”reunoilla” sekä karheana mausteisuutena kirpeässä jälkimaussa, eli Chablis’n klassiset suolaiset ja mineraaliset piirteet ovat pääosin erittäin selkeästi esillä.

Keskivertoa runsaammasta konsentraatiosta ja upeasta suuta hellivästä tekstuurista huolimatta puhutaan kuivasta ja linjakkaasta viinistä, jolle erityisen leimallista on se huolestuttava tahti, jolla tavara katoaa lasista. Viiniä ruuan jälkeen fiilistellessä ja analysoidessa toistuvasti huomaa lasin pohjan häämöttävän, eli mikään massiivinen konsentraatiopommi ja väärällä tavalla vaikuttava näytösviini tämä ei todellakaan ole. Hallittu, mutta yhtä kaikki selkeästi havaittava tammi luo viitteitä Meursault’n suuntaan, eli klassista käsitystä(ni) Chablis’sta viini ei ehkä vastaa, mutta erittäin hyvä chardonnay se ehdottomasti on. En malta odottaa talon Premier- ja Grand Cru -viineihin tutustumista.

20140705_175228

Mitä tulee ruokapuoleen, oli pöytään hankittu tällä kertaa sekalainen lajitelma sushia sekä asiaan kuuluvaa juustoa. Tammi ei liikaa haitannut kummassakaan parituksessa, joskin Blanc de Blancs -samppanja pysyy edelleen ykkösjuomana molemmille appeille. Nyt kun tuli mainittua, niin edellisestä kerrasta alkaa olemaan aivan liian kauan aikaa…

20140705_180857

Hedonism ’bout to happen’